Uusi neuvottelukunta edistää lääketutkimusta

Usein on todettu, että Suomesta puuttuu foorumi, jossa kaikki osapuolet voisivat yhdessä pyrkiä edistämään tutkimusedellytyksiä. Asian korjaamiseksi Lääketeollisuus ry perusti syksyllä 2013 Lääketutkimusneuvottelukunnan. Se koostuu kaikista lääkealan ja -kehityksen toimijatahoista. Neuvottelukunnan tehtävä on kehittää lääketutkimuksen toimintaympäristöä ei-kliinisen ja kliinisen lääketutkimuksen, lääkkeiden vaikuttavuustutkimuksen, sekä rekisteritutkimusten osalta. Tutkimustoiminnan kehittäminen alkaa yhteisen ymmärryksen löytämisellä, mutta muutos vie oman aikansa. Toivottua lisäaikaa tutkijoille sairaaloissa tuskin saadaan kädenkäänteessä, vaikka yksimielisyys sen tarpeesta löytyi jo ensimmäisessä kokouksessa. Pitkäjänteistä kehittämisestä on siis kyse.

Suomella on potentiaalia ja pitkät perinteet lääketutkimukseen ja kehitystyöhön. Perustana ovat yliopistojen ja tutkimuslaitosten vahva osaaminen sekä hyvin toimiva ja koordinoitu terveydenhuoltojärjestelmä yhdistettynä alan teollisuuteen. Lääketutkimuksen tekeminen Suomessa lisää osaamistamme, tuottaa innovaatioita ja mahdollistaa pääomien tulemisen maahan. Lisäksi lääketutkimuksen yhteydessä voidaan samalla kehittää Suomen hoitokäytäntöjä ja palveluita vastaamaan paremmin terveydenhuollon kasvavia tarpeita.

Lisääntyvällä globaalilla lääketutkimuksella olisi suuri mahdollisuus lisätä osaltaan Suomen ja suomalaisten hyvinvointia ja kilpailukykyä. 

 
Laaja-alainen osaajien joukko

Neuvottelukunnan jäseniksi kutsuttiin edustajia mm. seuraavilta tahoilta; tutkijoita ja yksiköiden edustajia kliinisen tutkimuksen ja ei-kliinisen tutkimuksen alueelta, viranomaisedustajia (esim. Fimea, STM, TEM, OKM, Tekes, THL, TUKIJA), yliopistoista (esim. kliininen farmakologia, terveystaloustiede), tutkimuslaitoksista ja Suomen Akatemiasta. Noin kolmasosa yhteensä noin 30 jäsenestä edustaa Lääketeollisuus ry:n jäsenyrityksiä. Kokouksia on vuodessa kaksi ja jäsenet valitaan kerrallaan kolmeksi vuodeksi. 
 
Neuvottelukunta edustaa laajasti kaikkia tutkimustoiminnan edistämiseksi tarvittavia tahoja, kuntapäättäjiä lukuun ottamatta. Se pystyy siis identifioimaan vahvuudet ja puutteet ja sen jäsenet voivat viedä keskustelua eteenpäin omissa foorumeissaan. Yhteisen sävelen löytäminen on siis mahdollista, jopa todennäköistä.  

Yksimielisyys ongelmakohdista

Lääketutkimusneuvottelukunta kokoontui ensimmäisen kerran Helsingissä 11.11.2013.
Ennen kokousta jäsenille lähetettiin taustakysely, johon vastasi 25 jäsentä. Vastaajista vajaa 40 % piti lääketutkimuksen nykytilaa hyvänä, mutta kehitystä vaativana ja yhtä moni piti tilannetta kohtalaisen huonona. 
Ensimmäisessä kokoontumisessa pidettiin keskeisenä syynä tutkimusten vähenemiseen sitä, etteivät Suomen tutkimusympäristöt ole pysyneet globaalien ympäristöjen nopean muutoksen mukana. 

Lääketutkimuksen suurimmiksi käytännön esteiksi nousivat:

  • potilastyössä toimivien lääkäreiden ajanpuute
  • ammattimaisten tutkimusyksiköiden puute
  • tutkijalähtöisten tutkimusten rahoituksen riittämättömyys.

 
Kokouksen keskusteluissa todettiin selkeästi, että koko lääketutkimuksen ympäristöjä on kehitettävä. 
Neuvottelukunnan jäsenistö oli yksimielinen: se on tarpeellinen ja se tulee toimimaan sekä eri toimijoiden keskusteluareenana että tutkimusympäristön ja innovaatiopolitiikan kehittäjänä. Jäsenistöllä on laaja ja verkottunut asiantuntijuus. Tämän avulla on mahdollista ymmärtää monimutkaista tutkimus- ja innovaatioympäristöä ja sen kehitystarpeita sekä kehittää ratkaisuehdotuksia.
 
Neuvottelukunta kokoontuu rakentamaan kokonaisnäkemystä ja ratkaisuehdotuksia seuraavan kerran helmikuussa 2014. Kokousta valmistelee erillinen työvaliokunta, jossa on tasapuolisesti jäseniä eri toimijatahoilta.14:53 23.6.2014