Rekisteritutkimusta tarvitaan päätöksenteossa

Lääketeollisuudelta on edellytetty jo vuosikymmenien ajan näyttöä uuden lääkkeen turvallisuudesta, tehosta ja laadusta. Sen vuoksi lääkealan päätöksenteossa on totuttu nojaamaan vahvasti tutkimustietoon. Yhteiskunta tuskin missään länsimaassa osallistuu lääkemenoihin, jos uudelle lääkehoidolle ei ole pystytty osoittamaan kustannusvaikuttavuutta. Lääketeollisuus on tottunut osoittamaan tieteellisillä tutkimuksilla lääkkeen arvon yhteiskunnalle.

Kysyntä tiedolla johtamiselle kasvaa jatkuvasti. Kun niukkuutta jaetaan, on oltava tarkkoja siitä, mihin raha laitetaan. Joskus edessä saattaa olla tilanne, ettei rahaa ole, vaikka hyödyt uudesta innovaatiosta, kuten uudesta lääkkeestä, olisivat yksiselitteiset. Ilman tutkimusta ei ole tietoa. Ja ilman aineistoa ei ole tutkimuksia. Yhä useammin vaatimuksena on tosielämän aineisto.

Suomessa aineistoa on. Sitä kertyy erilaisiin terveydenhuollon ja viranomaisrekistereihin. Kiihtyvällä tahdilla kasvaa myös tarve uusille rekistereille. Viranomaisten ylläpitämät rekisterit eivät ole ainoa paikka, johon tietoa tallentuu. Yhä enemmän me tavalliset kansalaiset hyväksymme, että meihin liittyvää tietoa saa tallentaa ja käyttää. Ja luvallamme tietoa tallentuu valtavana virtauksena erilaisiin sovelluksiin, kuten esimerkiksi karttapalveluihin tai sosiaaliseen mediaan.

Uudistuva lainsäädäntö luo uusia mahdollisuuksia

Tietomäärien kasvu herättää keskustelun aineiston omistajuudesta. Ei ole yksiselitteistä, kuka omistaa sen tiedon, jota meistä tallentuu erilaisiin järjestelmiin. Eurooppa on ollut pitkään epäluuloinen ja halunnut huolehtia siitä, että tietoja ei käytetä väärin. Parhaillaan uusitaan Euroopan laajuista tietosuoja-asetusta. Välillä näytti huolestuttavasti siltä, että samalla kuolee kaikenlainen rekisteritutkimus. Tietosuojan ja tutkimuksen ei pitäisi joutua vastakkainasetteluun. Eivätkä ne onneksi näytä joutuvankaan. Tarve rekisteritutkimuksille on niin ilmeinen, ettei asetusmuutos saa sitä estää.

Lainsäädännön uudistus aina tietosuojakysymyksistä lähtien on välttämätön. Hyvää lainsäädäntöä tarvitaan, jotta meneillään olevat rakenne- ja ICT-uudistukset eivät päädy umpikujaan. Kansallisena tavoitteena on tila, jossa tieto tallentuu kerran ja siirtyy asianmukaisilla luvilla tarvittaessa muihin paikkoihin. Se on palvelua parhaimmillaan ja tavoite, jota kannattaa havitella. Kun maailma ja Suomi sen mukana digitalisoituvat, tuntuu tarpeettomalta näpytellä samoja asioita useaan paikkaan.

Muuttuva lainsäädäntö tietää uusia asioita myös tutkimustyölle. Nyt aikaa tärvääntyy erilaisiin lupa-anomuksiin ja tietojen haalimiseen sekä yhdistelyyn. Kauas on jäänyt aika, jolloin riitti yksi aineisto yhdellä tutkimusluvalla. Nyt tarvitsemme yhden luvan, jolla saamme kerralla tarvittavat aineistot valmiiksi yhdistettynä.

Yksilön tietosuoja on turvattava

Lainuudistuksen äärellä pohditaan riskejä, jotka vähintäänkin tulee torjua. Isolta osin riskit liittyvät tietosuojaan. Jokaisella pitää säilyä oikeus tietoon siitä, mihin omia tietoja käytetään tai kuka saa käsitellä ja nähdä tietoja. Osa kaavailluista muutoksista parantaa näitä tilanteita. Silti taustalla väijyy pelko siitä, että jotain meneekin pieleen, ja seurauksena ovat aiempaa tiukemmat säännöt tiedon hyödyntämiselle esimerkiksi tutkimustyöhön.

Muutos on pysyvää

Uudistustyö on jatkuvaa. Varmaa on se, että muutaman vuoden kuluttua olemme jonkin uuden ilmiön tai uuden teknologian äärellä. Se tuo mahdollisuuksia, joita emme vielä osaa aavistakaan. Nyt aloitettu lakiuudistus luo parhaimmilaan pohjan näille mahdollisuuksille. Silti on erittäin todennäköistä, että laintarkistustarpeita ilmenee tulevaisuudessa yhä kiihtyvällä tahdilla. Jokainen uudistuskierros on mahdollisuus parantaa senhetkistä toimintaympäristöä. Tehtäviä uudistuksia ei tule pelätä, sillä muutos on pysyvää.