Yhtenäisillä arviointikäytännöillä uudet hoidot nopeammin terveydenhuollon käyttöön

Lääketeollisuus ry

Komissio julkaisi tammikuun lopussa ehdotuksen uusien terveysteknologioiden hoidollisesta arvioinnista. Toteutuessaan ehdotus yhtenäistäisi jäsenmaiden arviointikäytäntöjä sekä poistaisi päällekkäistä työtä. Uudet lääkehoidot saadaan nopeammin terveydenhuollon ja potilaiden käyttöön, kun osa arviointityöstä tehdään keskitetysti. Jatkossakin kullekin jäsenmaalle jäisi arvioitavaksi päätöksenteon kannalta keskeisiä asioita, kuten esimerkiksi taloudellinen arviointi.

Komissio näkee tärkeänä ja arvokkaana vapaaehtoisen yhteistyön, jonka alla uudet lääkehoidot on tähän saakka arvioitu. Komission ehdotuksen tavoitteena on jatkaa nyt tehtyä yhteistyötä virallisissa ja pysyvissä rakenteissa. Nykyinen arviointityö on jäsenmaille täysin vapaaehtoista, mikä hidastaa arviointityön kehittämistä. Arviointityölle tarvitaan pysyvät rakenteet, jotta uudet lääkehoidot saadaan terveydenhuollon ja potilaiden käyttöön.

Säädös selkeyttää työnjakoa jäsenmaiden ja keskitetyn arviointityön välillä. Kun uuden hoidon suhteellinen teho arvioidaan keskitetysti, jäsenmaat voivat keskittyä arvioimaan muita päätöksenteossa tarvittavia kriteereitä. Säädöksen myötä yhtenäistyisi myös kansallinen arviointi. Sen ansiosta eriarvoisuus jäsenmaiden ja potilaiden välillä vähenee.

Tietoa uudesta hoidosta on kerättävä käyttöönoton jälkeenkin

Komission ehdotuksen tavoitteena on välttää eri jäsenmaissa tehtävää päällekkäistä arviointityötä. Päällekkäisyyttä ei synny, mikäli hoidon tehoon liittyvä arviointi tehdään keskitetysti, eikä sitä tehtäisi jäsenmaissa enää uudelleen. Tämä on ensiaskel uusien lääkehoitojen saattamiseksi nopeammin terveydenhuollon käyttöön.

Käyttöönottohetkellä tietoa uudesta terveysteknologiasta tai lääkkeestä on saatavilla hyvin rajallisesti. Hoidoista saadaan paljon arvokasta tietoa vasta sen jälkeen, kun ne on saatu potilaan käyttöön. Jokainen uusi hoito on yhteiskunnalta investointi kansalaisten terveyteen. Siksi on perusteltua arvioida uudet terveysteknologiat ja toisaalta selvittää, mitä investoinneilla on saavutettu.

Eri maissa tehtävää päällekkäistä työtä ei pidä syntyä, mutta prosessin tulisi sisältää uudelleenarviointimahdollisuus, kun hoidoista on saatu käyttökokemusta. Suomi on yksi harvoista maista, joilla tätä tietoa syntyy terveydenhuollon rekistereihin. Sille tiedolle on syntymässä entistä suurempi kansainvälinen kysyntä.