Työkyky vaatii investointeja terveyteen

Työurien pidentämisestä keskustellaan toistuvasti. Tällainen toive edellyttää kansalaisilta hyvää työkykyä. Sairauksien kirjo on muuttunut viime vuosikymmeninä radikaalisti: entisajan uhkana olivat tartuntataudit ja alipaino, nyt meitä riivaavat elintapasairaudet ja ylipaino. Tarjolla oleva yltäkylläisyys näkyy kansalaisten terveydessä. Valinnanvapautta odotetaan myös terveydenhuollolta.

Tulevina vuosikymmeninä kansalaisilta odotetaan kykyä tehdä töitä entistä pidempään. Oman toimintakyvyn säilyttäminen on varmasti myös kansalaisten itsensäkin tavoite. Kun elämme vanhemmiksi, toivomme toimintakykymme säilyvän myös pidempään ja näin onneksi yhä useamman kohdalla onkin.

Kun puhutaan investoinneista terveyteen, rajoitutaan usein ajattelemaan vain terveydenhuoltoa. Suomessa terveyteen on sijoitettu paljon enemmän kuin usein ajatellaankaan. Terveyttä on edistetty esimeriksi kouluruualla, tieturvallisuuden parannuksilla, turvavyö- ja kypäräpakolla tai kuntien liikuntapaikoilla. Yhteiskunta tarjoaa puitteet -kansalainen päättää, mitä niistä käyttää.

Lähde: Efpia (World Economic Forum /Harvard School of Public Health (2011); Eurostat: various databases (accessed 2013); A.T. Kearney analysis)

Hyvä terveys on toimeentulon edellytys

Useat viranomaiset ovat koko 2000-luvun puhuneet eriarvoistumisesta. Tiedetään, että terveyserot ovat todelliset eri tuloluokkien välillä. Pitkäaikaissairaat syrjäytyvät muita helpommin. Terveyden menetys tuo mukanaan pahimmillaan köyhyyden ja yhteiskunnasta putoamisen. Ongelma ei ole vain suomalainen, sillä sama ilmiö vaivaa koko Eurooppaa ja länsimaita laajemminkin.

Eurooppalaiset potilaat ovat kaiken kaikkiaan eriarvoisessa asemassa sairaudenhoidossa. Esimerkiksi uusia lääkkeitä otetaan hyvin eri tahtiin käyttöön eri maissa, vaikka myyntilupa tulee useimmiten kerralla koko EU-alueelle. Lääkekustannuksia hillittäessä terveyshyödyt tuntuvat jäävän jalkoihin Erot eivät jää vain maiden välisiksi. Myös kunkin maan sisällä lääkehoidot tulevat eri tahtiin käyttöön. Suomessa tämä näkyy ennen kaikkea sairaanhoitopiirien erilaisissa lääkevalikoimissa. Potilaan hoito riippuu hänen asuinpaikkakunnastaan.

Lähde: Efpia (World Economic Forum /Harvard School of Public Health (2011); Eurostat: various databases (accessed 2013); A.T. Kearney analysis)

On katsottava kokonaisuutta

Hyvillä hoitokäytännöillä on säästetty yhteiskunnan varoja melkoisesti. Hoitokäytännön muutoksen takana on saattanut olla uusi diagnoosimenetelmä, uusi hoitomenetelmä tai uusi lääkehoito. Esimerkiksi astman hoito muuttui merkittävästi, kun se ymmärrettiin tulehdukselliseksi sairaudeksi ja kohtausten sijaan hoidettiinkin tulehdusta. Biologiset reumalääkkeet ovat hidastaneet, elleivät peräti pysäyttäneet sairauden etenemisen monien potilaiden nivelissä. Yhä useammat syöpäpotilaat pystytään parantamaan sairaudesta kokonaan tai heidän elinaikansa pitenee.

Kun päätöstä uusista lääkehoidoista tehdään, päättäjä tietää vain uuden lääkehoidon kustannuksen. Terveyshyödyt pystytään näkemään vasta jälkikäteen. Päätöstä tehdessä kokonaisuutta pitäisi hahmottaa laajemmin. Onnistunut uusi hoitomenetelmä tuo parhaimmillaan lisää terveitä elinvuosia ja työkykyä. Jokainen sairastunut odottaa saavansa parhaan mahdollisen hoidon.

 

Lähde: Efpia (IMS Health MIDAS MAT Q3 (2012); SCB population statistics; Population statistics Istat; Statistics from NHS IC GP registered populations)