Lääkekorvaukset kasvavat hitaammin kuin terveydenhuollon muut kulut

Monet ajattelevat, että lääkekorvaukset ovat kasvaneet viime vuosina voimakkaasti. Tilanne on kuitenkin toinen: lääkekorvaukset laskivat vuosina 2008–2012 reaalisesti (vuoden 2012 rahassa) 0,7 prosenttia vuotta kohti, vaikka samaan aikaan lääkkeiden käyttö lisääntyi mm. väestön ikääntymisestä johtuen. Vastaavaan aikaan terveydenhuollon kustannukset kasvoivat keskimäärin 1,9 prosenttia vuodessa.

Lasku johtuu lääkkeisiin kohdistetuista voimakkaista säästötoimista: hintakilpailua on mekaanisesti lisätty, minkä lisäksi sekä lääkkeiden hintoja että potilaille myönnettäviä lääkekorvauksia on leikattu.

Lääkkeisiin tehdyillä toistuvilla leikkauksilla on riskinsä. Korvattavien lääkkeiden saatavuus voi vaarantua, jos yritysten ei kannata tuoda uusia lääkkeitä viipymättä Suomen markkinoille. Lääketutkimus voi vähentyä yritysten tutkimushenkilöstön vähennysten myötä. Tällöin lääketutkimuksen mahdollisuus tuottaa koko terveydenhuollon toimintaa ja tehokkuutta parantavia uusia hoitomuotoja voi heikentyä. Sanonta – tämän päivän tutkimus on huomisen hoitoa – pitää paikkaansa. Voimme valita toisin ja investoida tulevaisuuteen. Esimerkiksi Saksassa 2002–2008 aikana terveydenhuoltoon sijoitetut 101 miljardia euroa tuottivat yhteiskunnalle 123 miljardia euroa.

Lääkekorvaukset ovat seitsemän prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista, ja niiden avulla voidaan monissa sairauksissa pienentää muita terveydenhuollon kustannuksia. Suomella ei ole varaa uusiin lääkkeisiin kohdistettaviin säästöihin. Raja on tullut vastaan.

Lääkekorvausjärjestelmän perusteet on luotu yli 50 vuotta sitten. Aikanaan kansanterveyttä edistänyt järjestelmä ja sitä tukeneet ratkaisut eivät toimi enää niin hyvin kuin alussa. Nykyjärjestelmä perustuu sairauksien luokitteluun, eikä siinä voida ottaa huomioon väestön sairastavuuden muutoksia eikä lääke- ja muiden hoitojen kehittymisen tuomia mahdollisuuksia. Uudet lääkkeet eivät vastaa enää vanhoja luokituksia.

Lääkekorvausjärjestelmällä on merkittävä rooli avohoidon lääkehoidon toteuttamisessa. Sen merkitys lisääntyy jatkossa, kun potilaiden hoidon avohoitopainotus lisääntyy mm. terveydenhuollon avohoitopainotusperiaatteiden yleistyessä, vanhusten laitoshoidon purkamisen edetessä ja avohoitoon soveltuvan lääkehoidon kehittyessä. Avohoidossa toteutettava rationaalinen lääkehoito edesauttaa potilaan pärjäämistä kotona kalliin laitoshoidon sijaan.

Korvausjärjestelmän uudistamisessa on nyt päästy alkuun ja alkuomavastuun käyttöönotto kohdentaa korvauksia paljon lääkkeitä käyttäville potilaille. Tässä ei kuitenkaan ole syytä tyytyä alkumetrien saavutuksiin.

Vuosien varrella tehdyt pienet paikkaukset ovat tehneet järjestelmästä raskaan ja vaikeasti ymmärrettävän.

Lääkekorvausjärjestelmää tulee kehittää nykyistä yhdenvertaisemmaksi, käyttäjilleen ymmärrettäväksi ja hallinnollisesti kevyeksi. Korvausastetta pitäisi voida helposti muuttaa järjestelmän rakenteita säätämällä, ilman yksittäisiin potilasryhmiin tai lääkeryhmiin kohdistuvia leikkauksia. Uusien lääkkeiden käyttöönottoa ei saa tarpeettomasti viivästyttää. Korvauksen tulee ohjata Käypä hoito -suositusten mukaisiin lääkehoitoihin.