Lääkehuollon turvaaminen poikkeusoloissa on osa sote-uudistusta

Kansainvälisessä kriisitilanteessa Suomi on kuin saari – tuonnista riippuvaisina esimerkiksi lääkkeiden saatavuus voi vaarantua. Viranomaiset ovat ymmärtäneet sijaintimme Euroopan takalaidalla ja halunneet pitää huolta kriisivalmiudestamme terveydenhuollossa. Kriisivalmiuden yksi keskeinen osa on lääkehuolto. 

Poikkeustilanteissa lääkkeiden saatavuus on varmistettu velvoitevarastoilla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lääkeyritykset pitävät normaalin myyntivarastonsa lisäksi kriittisistä lääkkeistä ylimääräistä kymmenen, kuuden tai kolmen kuukauden menekkiä vastaavaa varastoa. Vastaava velvoite on terveydenhuollolla, käytännössä sairaala-apteekeilla. Laki määrää, mitkä lääkkeet kuuluvat velvoitevarastoitavaksi ja minkälaisin määrin kriisiin varaudutaan.  Tiettävästi missään muussa maassa ei ole vastaavaa teollisuutta velvoittavaa järjestelmää.

Nykyisen velvoitevarastointilain perusteet on luotu 1980-luvun alkupuolella. Silloin kriisi tarkoitti ennen kaikkea sotaa ja normaaliolot rauhaa. Nyt kriisin käsite on liukuvampi, ja keskusteluun on tullut mukaan normaaliolojen häiriötilat.

Myös lääkemarkkinat ovat muuttuneet. Sairaaloiden tarjouskilpailut ja viitehintajärjestelmä ovat lisänneet suuria ja nopeita menekkivaihteluita. Lailtakin vaaditaan joustavuutta esimerkiksi markkinatilanteiden muutoksissa. Aika ajoin lakia on uudistettu, mutta sen perusteet ovat edelleen samat kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Tämä aiheuttaa ongelmia sekä valvovalle viranomaiselle että sairaaloille ja yrityksille, joiden toimintaa laki määrää.

Arkipäivän sujuvuuden lisäksi poikkeusolot tulee huomioida

Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus on ollut valmistelussa jo pitkään. Sitten kun perusteista päästään yksimielisyyteen, työ siirtyy lakiuudistuksiin. Siinä vaiheessa myös lääkkeiden velvoitevarastointilain olisi hyvä olla jo ajan tasalla. Sote-uudistuksessa tavoitellaan joustavampaa arkea sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Kriiseistä ei toivottavasti tule arkipäivää, mutta niihin tulee varautua hyvin myös lääkehuollossa.

Uudessa laissa tulee varmistaa, että lääkeyritysten toimintaedellytykset säilyvät. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden tulisi keskustella siitä, mihin kriiseihin lääkkeiden velvoitevarastoilla varaudutaan. Lääkkeitä varastoitaisiin sen jälkeen näiden päivitettyjen näkemysten mukaisesti.