Sairaan kallis arki
- eli miksi lääkkeiden sairausvakuutusjärjestelmää pitäisi uusia
Jokainen eläisi mieluimmin terveenä ja tulisi toimeen omillaan. Suomessa sosiaaliturva ja Kela pyrkivät takaamaan säällisen arjen silloinkin, kun palkkatyö katoaa ja kun sairaus tai työkyvyttömyys yllättävät. Etenkin pitkäaikaissairauksien osalta lääkkeiden sairausvakuutusjärjestelmä vaatisi kuitenkin selkeää remonttia.
Hyvien elämäntapojen ja suotuisan perimän turvin moni pysyykin terveenä koko elämänsä. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Joku sairastuu onnettomuuden seurauksena, toinen kovistelevan elämän rasittamana ja joku taas sukurasituksensa vuoksi.
Kun ihminen sairastuu, hän hakeutuu hoitoa saadakseen lähimpään lääkäriin, yleisimmin julkiseen terveydenhuoltoon. Joskus apua haetaan yksityislääkäriltä. Asiat voivat olla huonosti, kun sairaus vaatii jo sairaalahoitoa.
Arjesta selviytymiseen ja sairauden taltuttamiseen tarvitaan lääkehoitoa muun hoidon lisäksi. Lääkäri etsii sopivan lääkityksen ja muu terveydenhuoltohenkilöstö pitää huolen siitä, että käyttäjä osaa ottaa tarvitsemansa lääkkeen oikein.
Hoitotulos voi olla onnistunut ja parantunut potilas palaa tervehtyneenä töihinsä. Joskus sairaus voi osoittautua pysyväksi ja seurauksena on pitkäaikaissairaus.
Pysyvä sairaus voi heikentää elämänlaatua senkin jälkeen, kun sopiva lääkitys on löytynyt. Kuntoutukseen voi saada Kelan tukea. Jos sairaus aiheuttaa työkyvyttömyyden, päädytään eläkejärjestelyihin.
Lääkkeistä saa Kela-korvauksen, jos lääkärin määräämä lääke on saanut korvattavuuden. Pitkäaikaissairas saa suuremman korvauksen, jos
- sairaus on luokiteltu korkeamman korvauksen sairaudeksi
- sairaus on potilaalla riittävän vakava
- lääkkeen määränneellä lääkärillä on oikea erityispätevyys
Näiden ehtojen ulkopuolelle joutuva maksaa lääkkeensä joko kokonaan tai suurimmaksi osaksi itse.
Sairausvakuutus ei enää kehityksessä mukana
Nykyinen sairausvakuutuksen lääkekorvausjärjestelmä luotiin 1960-luvulla. Se oli aloittaessaan uutta ja edisti kansanterveyttä. Tehtävänä oli luoda jokaiselle elintasosta riippumattomat ja tasavertaiset mahdollisuudet hyvään lääkehoitoon.
Tuolloin suurin osa korvauksista aiheutui äkillisten sairauksien hoidosta. Vuosikymmenten aikana tilanne on muuttunut päinvastaiseksi: nyt korvataan eniten pitkäaikaisten sairauksien hoitoja.
Järjestelmä pohjaa vieläkin alkuaikojen periaatteille:
- sairaudet on luokiteltu enemmän tai vähemmän korvattaviksi
- potilaat riittävän tai liian vähän sairaiksi
- lääkkeet kaikille tai rajoitetusti korvattaviksi.
Lääkekorvausjärjestelmä ei ole paikkauksista huolimatta jaksanut pysyä lääkehoidon kehityksen kelkassa.
Korvausten maksaja ja saaja ovat yhtä aikaa samalla ja eri puolilla pöytää. Lääkkeiden Kela-korvaukset kustantaa kaksi osapuolta: valtio maksaa verotuloilla puolet ja tavalliset kansalaiset sairausvakuutusmaksuilla toisen puolen.
Korvausten saaja maksaisi mielellään mahdollisimman vähän lääkkeistään, kun taas korvausten maksaja maksattaisi kullakin potilaalla mahdollisimman paljon. Tähän tasapainoon puuttuminen on aina ollut poliittista uhkapeliä.
Kohti uutta lääkekorvausjärjestelmää
Kun vanhaa, jo aikansa elänyttä lääkekorvausjärjestelmää lähdetään uusimaan, tarvitaan selkeitä parannuksia.
- Tarkkaan harkittu kattavuus olisi tärkeää kansanterveyden edistämisen näkökulmasta.
- Järjestelmän ajantasaisuus olisi tärkeää lääkehoidon kehittymisen kannalta. Järjestelmä oli hyvä, kun sitä luotiin, mutta nykyisen järjestelmän on ollut vaikea sulattaa lääkehoidon kehitystä ja muutoksia sisäänsä.
- Yksinkertaisuus, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus lisäisivät kansalaisten oikeusturvaa ja vähentäisivät Kelan työtaakkaa. Monikerroksinen ja usean aikakauden tuloksena syntynyt systeemi on liian vaikea hallittavaksi. Sairauksien ja ihmisten luokittelu jättää epäreiluuden ja mielivaltaisuuden tunnun koko järjestelmään. Pitkäaikaissairaita ei pitäisi rankaista heidän sairauksistaan. Uuden järjestelmän pitäisi lisätä tasa-arvoa ja asettaa kaikki sairaudet ja ihmiset samalle viivalle.
- Käytön kohtuuhintaisuus onnistuisi sujuvoittamalla järjestelmän käytäntöjä, vähentämällä byrokratiaa ja irtautumalla turhista kuluista. Säästötavoitteet liittyvät uuteenkin korvausjärjestelmään.
- Ennustettavuus on tärkeää niin korvausten saajalle kuin järjestelmän maksajillekin. Ei pitäisi olla mahdollista jäädä vaille korvauksia yllättäen, valtion rahanpuutteen vuoksi tai mustaan aukkoon putoamisen seurauksena.
- Säätöjen tekeminen ilman koko järjestelmään puuttumista olisi tärkeää valtiolle. Valtiotalouden tilan vaihtelut pitäisi voida siirtää järjestelmään ilman lakimuutoksia.
- Järjestelmän pitäisi kannustaa kansalaisia terveisiin elämäntapoihin ja ottamaan vastuuta omasta terveydestään.
- Järjestelmän vakuutusperusteisuutta tulisi lisätä siten, että vähäiset kustannukset maksetaan itse ja korvaukset kohdistetaan suurempiin menoihin. Näin korvauksia voidaan ohjata paljon lääkkeitä tarvitseville.