Terveydenhuollon rahoitus ja sen kehittämistarpeet
Suomen terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä perustuu suurimmaksi osaksi verovaroihin, kuten muissakin Pohjoismaissa. Muissa länsimaissa järjestelmä nojaa usein esimerkiksi sairausvakuutukseen tai yksityiseen rahoitukseen.
Kunnat tai kuntayhtymät vastaavat Suomessa perustason julkisista terveyspalveluista sekä yhdessä sairaanhoitopiirien kanssa julkisesta erikoissairaanhoidosta. Julkisia palveluita täydentävät yksityiset terveyspalvelut. Lisäksi suuri osa työssä käyvästä väestöstä on työterveyshuollon piirissä.
Terveydenhuollon rahoitusta Suomessa leimaa monikanavaisuus: maksajina ovat valtio, kunnat, Kela ja yksityiset tahot, kuten kotitaloudet ja vakuutukset.
Valtion osuus väheni rajusti 1990-luvun laman takia. Samalla kotitalouksien osuus nousi. Koko 2000-luvun ajan valtion osuus on kasvanut, mutta se on nykyisinkin (25 %) selvästi vähemmän kuin huippuaikoina. Valtion osuus oli 1980-luvun alussa noin 35 %.
Kuntasektori on suuri rahoittaja. Sen osuus nousi samaa tahtia kuin valtion osuus pieneni. Nykyisin kunnat rahoittavat jo lähes 40 % menoista.
Kelan osuus on noin 15 %. Rahoitusosuus on lievästi nouseva, mutta kohtalaisen vakio.
Yksityisten kotitalouksien rahoitusosuus on nykyisin vajaat 20 % kokonaismenoista. EU-maaksi suomalaisten kotitalouksien rahoitusosuus on korkea.
.jpg)
Lähde: Markku Pekurinen, THL, 25.9.2009
Vuosikustannukset noin 16 miljardia euroa – mitä sillä saa?
Valtio rahoitti terveydenhuoltoa esimerkiksi vuonna 2010 noin neljällä miljardilla eurolla.
- Suurin osa, eli liki kolme miljardia kohdistettiin kuntien valtionosuutena kunnalliseen terveydenhoitoon.
- Pienempi osa kohdistui sairausvakuutuksen rahoitusosuutena sairausvakuutuksesta korvattavaan terveydenhuoltoon, mikä kattaa lääkkeet, yksityisen hoidon ja muita pienempiä eriä, kuten matkakulut.
Kuntien osuus terveydenhuollon vuosimenoista on noin 5,6 miljardia. Kustannukset kohdistuvat
kunnallisen terveydenhuollon järjestämään perusterveydenhoitoon, kuten avohoitoon, terveyskeskustasoiseen sairaalahoitoon, neuvolatoimintaan, kouluterveydenhuoltoon, vanhusten laitoshoitoon, hammashoitoon ja mielenterveyspalveluihin.
- kuntien yhdessä sairaanhoitopiirien kanssa järjestämään erikoissairaanhoitoon.
Kotitaloudet ja työnantajat kustantavat loput.
- Suurin osa yksityisen terveydenhuollon palveluiden kuluista jää kansalaisten itsensä maksettavaksi.
- Työnantajat järjestävät työntekijöilleen työterveyshuollon ja Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö korkeakouluopiskelijoiden terveydenhoidon. Kela osallistuu näiden kulujen kattamiseen.
Monikanavaisuuden edut ja haitat
Suomen järjestelmän kehittämisestä on puhuttu kauan. Sen uudistaminen on jäänyt kiinni muun muassa poliittisista näkemyksistä, urakan valtavasta koosta ja kuntien itsenäisestä asemasta.
Nykyisen järjestelmän hyviksi puoliksi lasketaan sen verorahoitus. Se on oikeudenmukainen, menokehyksiin on helppo vaikuttaa ja sitä on helppo pyörittää alhaisilla hallintokuluilla. Monikanavaisuudella saa lisää rahaa terveydenhuollon palveluiden tuottamiseen.
Nykyinen rahoitusjärjestelmä ei ole ongelmaton. Vaikka toisaalta on hyvä, että rahoitus jakautuu monelle, kenelläkään ei ole kokonaisvastuutakaan. Puhutaan osaoptimoinneista, kun kukin rahoittaja pyrkii siirtämään kustannuksia pois omalta vastuultaan.
Erityisesti pienille kunnille terveydenhuollon palveluiden tuottaminen uhkaa käydä mahdottomaksi ilman yhteistyötä muiden kanssa. Onhan laskettu, että kunnassa pitäisi olla vähintään 20 000 asiakkaan väestöpohja, jotta järjestelmä toimisi.
Rahoitusjärjestelmän kehittämiskohteita
Yleisesti katsotaan, että kehitystyön pitäisi puuttua
- monikanavaisuuden arviointiin ja selkeyttämiseen, jotta yksikanavaisuuden (esimerkiksi Kela) vaihtoehtoakin voisi harkita
- valtion ja kuntien välisen vastuu- ja rahoitussuhteen selkeyttämiseen ja vakauttamiseen, jotta kunnilla säilyisi todellinen mahdollisuus tuottaa palveluita
- rahoituksen ohjausvaikutuksen parantamiseen, jotta rahoitus tukisi terveyspoliittista strategiaa
- kannustavuuden parantamiseen, jotta oikein ja järkevästi tekemisestä palkittaisiin.
Lääkkeiden kaksikanavarahoitus
Lääkkeiden rahoitusvastuu jakautuu samoilla pääperiaatteilla kuin terveydenhuollossa:
- sairausvakuutus tukee avohoidossa olevien potilaiden lääkekustannuksia
- julkinen sektori vastaa potilaiden lääkekustannuksista terveydenhuollon toimenpiteiden yhteydessä.
Sairausvakuutuksen ja potilaan kustannettavaksi kuuluvat ne avohoitolääkkeet, jotka potilas normaalisti voi ottaa itse.