Diabeteksen lääke- ja elintapahoito ovat investointeja tulevaisuuteen

Diabetes lisääntyy nopeasti ja on arvioitu, että siihen sairastuneiden määrä jopa kaksinkertaistuu seuraavan 10–15 vuoden aikana. Tällä hetkellä diabetesta sairastaa noin puoli miljoonaa suomalaista ja siihen sairastuneet ovat koko ajan aiempaa nuorempia. Diabetesta tutkitaan paljon, mutta sen ehkäisyyn ei ole löytynyt riittävän tehokkaita keinoja. Se kuitenkin tiedetään, että tyypin 2 diabetes, jota tavataan pääasiassa aikuisten keskuudessa, on osittain elämäntapasairaus ja että sen synty on pitkäkestoinen prosessi. Keskeisiä riskitekijöitä ovat mm. lihavuus, liikunnan puute ja epäterveellinen ruokavalio.

Sekä taudin yleisyys että hoidon tärkeys samoin kuin myös diabeteksen vaikutus työ- ja toimintakykyyn asettavat Tampereen yliopistollisen sairaalan osastonylilääkärin, sisätautiopin dosentti Jorma Lahtelan mukaan suuria vaateita niin terveydenhuollon eri toimijoille kuin diabetesta sairastaville ihmisille itselleenkin.

Diabetes on valtimotauti

Suomi on ollut monin tavoin edelläkävijä diabeteksen ehkäisyn, tunnistamisen ja hoidon suhteen. Asiaan on panostettu laajasti mm. siksi, että diabeteksen ja valtimotaudin välinen yhteys on voimakas ja siihen liittyy jatkuva riski ilman rajoja eli valtimotautien vaara alkaa kasvaa heti, kun verensokeri alkaa vähänkin nousta. Toisaalta, samat tekijät, jotka suojaavat sydäntä, aivoja ja alaraajoja valtimotaudeilta, suojaavat myös monilta diabeteksen vakavilta lisäsairauksilta ja ns. mikrovaskulaarisilta eli pienten verisuonten komplikaatioilta.

Diabeetikoiden omahoito käsittää laajasti ajateltuna 1) oireiden, 2) veren sokeripitoisuuden, 3) jalkojen kunnon, 4) suun terveyden, 5) painon (erityisesti vyötärönympäryksen), 6) insuliinin pistospaikkojen sekä 7) verenpaineen itsetarkkailun kuten myös 8) riittävästä liikunnasta ja 9) terveellisestä ruokavaliosta huolehtimisen.

Hoidossa korostuu kokonaisvaltaisuus

Hyvässä hoitotasapainossa oleva diabetes ei aiheuta oireita. Asianmukainen lääke- ja elintapahoito on tärkeää myös siksi, että sen avulla voidaan estää tai siirtää myöhemmäksi korkeasta verensokerista johtuvia elinmuutoksia kuten silmänpohjamuutoksia, munuaisvaurioita ja hermoston toiminnan häiriöitä sekä ns. makrovaskulaarisia eli suurten verisuonten komplikaatioita kuten sydän- ja verisuonitauteja. Makrovaskulaarikomplikaatiot ovat diabeetikoiden tärkein kuoleman ja sairastavuuden syy. Niiden ehkäisemiseksi ja jo syntyneiden muutosten etenemisen hidastamiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista riskitekijöiden kuten kohonneen kolesterolin ja verenpaineen hoitoa terveellisten elämäntapojen ja lääkkeiden avulla. Tupakoinnin lopettaminen on yksi parhaista ”diabeteslääkkeistä”.

Valtaosa diabeteksen aiheuttamista terveydenhuollon kuluista syntyy sen komplikaatioista. Ne voivat myös vaikuttaa elinikään ja huonontaa työelämässä selviytymistä.

Poikkeavaan verensokeriin voi liittyä oireita

Diabetekseen liittyvät oireet johtuvat joko liian alhaisesta tai korkeasta verensokerista. Klassiset korkeasta verensokerista kertovat oireet ovat jano, laihtuminen ja lisääntynyt virtsaamistarve sekä suun kuivuminen. Tavallisimmat alhaiseen verensokeriin viittaavat oireet ovat puolestaan nälän tunne, heikotus, pulssin kiihtyminen, vapina, näköhäiriöt, väsyneisyys ja lihaskouristukset. Vakavimmillaan hypoglykemia (liian matala verensokeri) voi johtaa toimintakyvyn huononemiseen aina tajuttomuuteen saakka. Työssä selviytyminen edellyttää, että diabeetikko tunnistaa poikkeavaan verensokeriin liittyvät oireet ja pyrkii välttämään niitä hyvän omahoidon turvin.

Tyypin 2 diabeetikoilla oireet ovat yleensä epämääräisempiä kuin tyypin 1 diabeetikoilla. Tämä on yksi syy siihen, että tyypin 2 diabetes on usein sattumalöydös. Osalla ihmisistä se diagnosoidaan vasta ensimmäisen sydäninfarktin tai vaikeasti paranevan jalkahaavan yhteydessä. Tyypin 1 diabetes alkaa yleensä lapsena, mutta toisinaan myös aikuisena.

Diabeteksen vaikutus työkykyyn – muutama ydinasia

  • Hyvä sokeritasapaino ja hypoglykemioilta välttyminen parantaa työssä selviytymisen edellytyksiä. Tämä koskee erityisesti tyypin 1 diabetesta sairastavia.
  • Diabeettinen retinopatia (silmän verkkokalvon sairaus) on yksi yleisimmistä diabeteksen aiheuttamista kohde-elinvaurioista. Se on myös tärkeimpiä näkövammaisuuden syitä työikäisillä. Diabeettinen retinopatia kehittyy noin 80–100 %:lle tyypin 1 diabetesta sairastavista 20 sairausvuoden kuluessa. Tyypin 2 diabeteksessa epäedullisia silmänpohjamuutoksia todetaan jo diagnoosivaiheessa jopa joka kolmannella. Heille on ominaista se, että silmänpohjamuutokset sijoittuvat usein ns. keskeiselle alueelle (diabeettinen makulopatia). Tyypin 2 diabeetikoilla on tämän takia vaarana menettää esimerkiksi lukemiseen ja television katselemiseen tarvittava tarkan näön kyky. Liikuntanäkö kuitenkin säilyy. Lohdullista on, että hyvä verensokeritasapaino vähentää myös kaikkien silmänpohjamuutosten ilmaantumista ja etenemistä – unohtamatta kohonneen kolesterolin ja verenpaineen hoitoa sekä tupakoimattomuutta.
  • Osa diabeteksen hoitoon käytettävistä lääkkeistä – insuliinit sekä sulfonyyliurea- ja gliniditabletit – voivat aiheuttaa hypoglykemiaa, joka voi puolestaan heikentää toimintakykyä. Lääkitykseen liittyvä hypoglykemian riski on tästä johtuen tärkein työkykyyn ja ammatinvalintaan vaikuttava tekijä diabeetikoilla. Hoidot ovat kuitenkin menneet eteenpäin ja esimerkiksi uudemmilla insuliineilla on vähäisempi hypoglykemian riski verrattuna vanhempiin, ns. perinteisiin insuliinivalmisteisiin. Myös suun kautta annosteltavat diabeteslääkkeet ovat kehittyneet ja valikoima on laajentunut. Tämä on lieventänyt ammatinvalintaan liittyviä rajoituksia.

Missä ammateissa diabeteksesta on useimmiten haittaa?

  • Verensokerin lasku voi aiheuttaa vaaratilanteen mm. liikennelentäjän, veturinkuljettajan, poliisin, palomiehen, merimiehen, sukeltajan ja sotilaan ammateissa sekä raskaan kuljetusliikenteen tehtävissä. Ne eivät siksi sovellu insuliinihoitoa tarvitseville diabeetikoille. Hypoglykemiariskin omaavat diabeetikot joutuvat oman turvallisuutensa takia välttämään sellaisia ammatteja, joissa työskennellään esimerkiksi korkeilla paikoilla kuten rakennustelineillä (putoamisvaara) tai käytetään vaarallisia koneita.
  • Nykyinen ajokorttilaki astui voimaan 19.1.2013. Tässä laissa on oleellista mm. se, että diabeetikko voi menettää ajo-oikeutensa jopa pysyvästi, jos hänelle ilmaantuu sellaisia hypoglykemioita, joiden yhteydessä hän tarvitsee ulkopuolista apua. Tämän lisäksi myös diabeteksen liitännäissairaudet saattavat johtaa ajokieltoon. Ammattiliikenteessä ei sallita lainkaan toimintakyvyn vievää matalaa verensokeria (tämänkaltaisia vakavia hypoglykemioita ei ole saanut esiintyä viimeisen vuoden aikana).
  • Diabeettisista silmäsairauksista aiheutuva näön huononeminen voi vaikeuttaa tarkkaa näköä vaativia tehtäviä. Työntekoa voivat haitata myös diabeettisesta neuropatiasta eli diabeteksen aiheuttamasta hermovauriosta johtuvat tuntohäiriöt, kivut ja liikkumisvaikeudet tai esimerkiksi makrovaskulaaristen komplikaatioiden myötä syntyvät aivo-, sydän- ja jalkaverenkierron häiriöt.
  • Masennus on diabetesta sairastavien keskuudessa keskimääräistä yleisempää, ja se voi heikentää sekä työkykyä että kykyä hoitaa itseään.
  • Oleellista työkyvyn säilymisen kannalta on se, että diabetesta hoidetaan aktiivisesti sairauden alusta lähtien.