Miten Suomesta terveystutkimuksen mallimaa?

Suojellaanko Suomessa enemmän tietoa kuin potilasta? Onko Suomesta mahdollista rakentaa terveystutkimuksen mallimaa? Edellytyksinä riittävä rahoitus, mahdollistava lainsäädäntö, huippuosaaminen ja kansalaisten luottamus.

Suomessa vaikuttaa syntyneen yhteinen tahtotila siitä, että Suomi voisi olla terveystutkimuksen mallimaa ja suomalaiset maailman tervein kansa. Näin totesi Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Sanna Lauslahti eilen 21.11. yhdistyksen syysseminaarissa, johon kokoontui joukko alan terveysasiantuntijoita ja päättäjiä.

Lauslahti summasi tilaisuuden puheenvuorot yhteen lisäämällä, että yhteisen tahtotilan lisäksi meillä kuitenkin riittää vielä tekemistä monella saralla.

Eduskunnan varapuhemies Tuula Haatainen totesi avauspuheenvuorossaan, että kaiken pohjana tulee olla pitkäjänteinen ja riittävä julkinen rahoitus. Se on edellytys riittävän perustutkimuksen varmistamisessa, toimivan tutkimusekosysteemin rakentamisessa ja huippuosaamisen pysymisessä Suomessa.

Haatainen peräänkuulutti myös tutkimustyön mahdollistavan lainsäädäntöpaketin merkitystä ja korosti, että esimerkiksi sote-tiedon toisiokäyttöä koskevan lain voimaansaattaminen mahdollisimman pian on erityisen tärkeää.

Mahdollistavan lainsäädännön merkitystä korosti myös lääketeollisuuden näkökulman tilaisuuteen tuonut MSD:n yhteiskuntasuhdejohtaja Petri Lehto. Lehto totesi Terveysalan kasvustrategian tuovan oikeaa suuntaa ja tarjoavan Suomelle mahdollisuuden olla kiinnostava ja kilpailukykyinen lääketutkimuksen maa. Kilpailu on kuitenkin maailmalla kova, ja siksi lainsäädännön mahdollistava pohja on erityisen tärkeä.

Tärkeäksi kilpailutekijäksi keskusteluissa nousi myös suomalaisen huippuosaamisen varmistaminen. MedEnginen toimitusjohtaja Tero Ylisaukko-oja kokosi tilaisuudessa yhteen juuri valmistuneen, Lääketutkimuksen tutkimussäätiön teettämän suomalaista RWE-tutkimusta koskevan selvityksen tulokset ja totesi, että suomalaisen kilpailukyvyn varmistamiseksi on huolehdittava riittävästä tutkijoiden määrästä ja siksi lääkäreiden tutkimusaktiivisuutta tulisi lisätä. Kliinisen tutkimuksen lisäksi on varmistettava riittävä analyytiikkaosaaminen.

Helsingin yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan dekaani, ylilääkäri Risto Renkonen korosti puolestaan puheenvuorossaan sitä, kuinka pelkkä tiedon kerääminen ei riitä, vaan on osattava hyödyntää dataa potilastyössä. Renkonen korosti, kuinka vauhdilla koneoppiminen kehittyy ja sen myötä tekoäly alkaa toimia lääkärin arkisena diagnostiikan apuna. Renkosen mielestä tavoitteeksi pitäisi asettaa, että keinoälyn hyödyntämiseen liittyvät opinnot olisivat pian osa lääketieteellistä peruskoulutusta.

Lääkäreiden osaamisen varmistamisen lisäksi seminaarissa käsiteltiin myös kansalaisten roolia tutkimusympäristön olennaisena osana. Professori Samuli Ripatti totesi suomalaisten suhtautuvan kansainvälisessä vertailussa varsin positiivisesti siihen, että heidän terveystietojaan hyödynnetään tutkimuskäytössä. Tutkija Karoliina Snell Helsingin yliopistosta puolestaan olisi huolissaan siitä, miten hyvin kansalaiset oikeastaan ymmärtävät, mihin tietojaan antavat ja miten luottamus järjestelmäämme säilytetään. Suomen Syöpäpotilaat ry:n toiminnanjohtaja Minna Anttonen pohti sitä, miten varmistamme tulevaisuudessa sen, että kaikki käytettävissä oleva tieto voidaan tasapuolisesti hyödyntää terveysjärjestelmässämme; niin sairauksien parantamisessa kuin ennaltaehkäisyssä.

Käytännön esimerkin geenitiedon hyödyntämisestä kansantautien ehkäisyssä kertoi THL:n tutkijaprofessori Markus Perola. P5.fi-tutkimushankkeessa pyritään selvittämään, hyötyvätkö tutkimukseen osallistuvat siitä, että he saavat tietoonsa perimään ja riskitekijöihinsä liittyvää tietoa.

Perola totesi, ettei ole itsestään selvää, että geenitieto muuttaa ihmisten käyttäytymistä, esimerkiksi elintapoja. Kansansairauksien ehkäiseminen geenitiedolla olisi niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin kannalta merkittävä asia. FinnRisk-analyysin mukaan voidaan säästää jopa 10 miljoonaa euroa vuosittain, mikäli 1% sydän ja verisuonisairauksista kyetään ehkäisemään geenitietoa hyödyntäen.

Tutustu seminaarin esityksiin tarkemmin:

Tero Ylisaukko-Oja: Lääketeollisuuden tekemän tutkimuksen merkitys yhteiskunnalle

Risto Renkonen: Onko terveystietojen käyttö tutkimuksessa eettistä vai onko eettistä olla hyödyntämättä tietoja?

Petri Lehto: Terveysdatan hyödyntäminen tutkimustoiminnassa

Markus Perola: Geenitietojen hyödyntäminen kansantautien ehkäisyssä. Case-esimerkki

22.11.2018