Parlamentaarisen ryhmän poistettava hyvän hoidon esteitä

20.10.2021 | Sanna Viitanen, Pekka Ihalmo

Parlamentaarisen ryhmän poistettava hyvän hoidon esteitä

Potilaalla todettiin syöpä, joka oli jo levinnyt. Onneksi syöpää ymmärretään nykyään aiempaa paremmin, ja hoito onkin hyvin yksilöllistä. Lääkäri määräsi hänelle yhdistelmähoidon, jossa toinen lääkkeistä on tablettimuotoinen kotona otettava lääke ja toinen sairaalassa annosteltava.

Avohoidon lääkkeelle ei kuitenkaan ole Kela-korvattavuutta syövän ensivaiheen hoitona, vaikka kyseinen yhdistelmähoito on mainittu hoitosuosituksissa ja yhdistelmän sairaalassa annettavaa lääkettä käytetään jo vakiintuneesti Suomessa.

Ongelmaksi muodostuu suomalainen erikoisuus eli lääkkeiden monikanavarahoitus. Lääkkeen annostelutapa vaikuttaa siihen, käytetäänkö hoitoa sairaalalääkkeenä vai avohoidossa apteekista hankittavana lääkkeenä. Annostelutapa näin ollen vaikuttaa myös siihen, maksaako hoidon kustannukset sairaanhoitopiiri vai Kela. 

Esimerkki on arkipäivää ja kaukana siitä tavoitteesta, että jokainen Suomessa asuva saisi parasta mahdollista hoitoa riippumatta iästä, asuinpaikasta tai varallisuudesta. Nykytilanteessa ihminen ei ole hoitopäätösten keskiössä. Päinvastoin, pahimmillaan nykytilanne muodostuu ehjän hoitopolun ja vaikuttavan hoidon esteeksi. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavainen rahoitus on sote-politiikan ikuisuusaihe, ja niinpä se on myös osa pääministeri Marinin hallitusohjelman sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. 

Monikanavarahoitusta pohtii parhaillaan parlamentaarinen työryhmä. Niin potilaiden yhdenvertaisuuden kuin yhteiskunnankin kannalta on tärkeää, että työryhmä tekisi linjauksen lääkerahoituksen suuntaviivoista. 

Esitämme, että

  • Suomessa tarvitaan jatkossakin kansallinen lääkekorvausjärjestelmä, josta korvataan julkisen terveydenhuollon lääkäreiden lisäksi myös työterveyshuollon ja yksityisen terveydenhuollon lääkäreiden määräämät korvattavat lääkkeet. Alueellinen ohjaus ei saa johtaa avohoidon korvausratkaisujen alueelliseen eriytymiseen.
  • Lääkerahoituksen on tuettava lääkehoidon saatavuutta annostelutavasta riippumatta. Tehokas ja vaikuttava lääkehoito edistää ihmisten toimintakykyä ja työhön palautumista sekä parantaa avohoidon perustehtävää potilaan kokonaisvaltaisessa hoitamisessa.  
  • Uusien lääkkeiden hyväksyminen käyttöön tulee olla ripeää, läpinäkyvää ja ennakoitavaa. Erityisen kiireellinen on lääkehoitojen arvioinnin kehittäminen. Lisäksi viranomaistoimijoiden kuten Fimean, Palkon, Hilan ja Kelan roolit tulisi arvioida uudelleen ja poistaa päällekkäisyydet.

Tarve monikanavaisen järjestelmän raja-aitojen poistamiseen on tunnistettu. Nyt toivomme, että poliittiset päättäjät olisivat tarpeeksi rohkeita poistamaan vuosikymmenten aikana hiljalleen rakentuneita hyvän hoidon esteitä. Tulisi harkita edes pieniä osaratkaisuja, jotka antaisivat nykyistä parempia mahdollisuuksia yksilöllisen lääkehoidon toteuttamiseen.

Lopuksi. Esimerkkipotilaan tarina on aito. Hän ei voi odottaa hyvää hoitoa. Vetoamme poliitikoihin ottamaan vihdoin askel kohti ihmiskeskeistä hoitoa. 

Sanna Viitanen, Oy Bristol Myers Squibb (Finland) Ab, Lääke- ja terveyspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja
Pekka Ihalmo, Janssen Finland, Lääke- ja terveyspoliittisen toimikunnan varapuheenjohtaja