Yhä useampi syöpää sairastava pystyy jatkamaan työelämässä

Noin joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossain vaiheessa elämänsä aikana, keskimäärin 67 vuoden iässä. Syövän hoidossa on edistytty huomattavasti viime vuosina, ja siinä on siirrytty yhä yksilöllisempään hoitoon ja seurantaan. Monet syövät reagoivat hoitoihin hyvin ja moni syöpäpotilas myös paranee, jos syöpä havaitaan ajoissa ja jos sen hoito päästään aloittamaan riittävän varhain, kuten nykyisin usein tapahtuu. Tämä heijastuu positiivisesti työkykyyn ja työssä jatkamiseen syöpähoitojen jälkeen. Syöpähoidot ovat tosin kehittyneet ja niiden haittavaikutukset vähentyneet, ja yhä useampi syöpää sairastava pystyy olemaan töissä myös syöpähoitojen aikana. Useat haluavat välttää työelämästä poissaoloa mm. taloudellisista syistä. 

Nykyisin puhutaan työurien pidentämisestä. Työelämässä tarvitaan tästäkin näkökulmasta yli 60 -vuotiaita unohtamatta sitä, että osa ihmisistä sairastuu syöpään jo nuorempana. Inhimillisen näkökulman lisäksi syövän hyvä hoito ehkäisee myös tuotannon menetyksiä, koska se ylläpitää ja ”säästää” työkykyä ja minimoi syövän takia menetettyjä elinvuosia, kuten HYKSin Syöpäkeskuksen johtaja, dosentti Petri Bono toteaa.

Yli 60 % Suomen syöpäpotilaista on elossa viisi vuotta syöpädiagnoosin jälkeen.

Työ ja syöpä on ajankohtainen teema

Monet syöpäsairaudet lisääntyvät, ja vaikka syöpä on tyypillisesti vanhempien ihmisten sairaus, todennäköisyys sairastua siihen kasvaa nopeasti 50 ikävuoden jälkeen. Naisten yleisin syöpä on rintasyöpä ja miesten eturauhasen syöpä. Ennen eläkeikää joka viidestoista nainen sairastuu rintasyöpään ja koko elämänsä aikana useampi kuin joka kymmenes. Eturauhasen syöpä on erittäin harvinainen alle 45-vuotiailla ja siihen sairastutaan keskimäärin yli 70-vuotiaana.

Rintasyöpä on Petri Bonon mukaan erinomainen esimerkki nykyaikaisesta ja koko ajan yhä tuloksellisemmasta syövän hoidosta. Vaikka suurin osa rintasyövistä todetaan siten, että nainen on itse löytänyt rinnastaan kyhmyn, monet rintasyövät löydetään oireettomana mammografiaseulonnan perusteella. Valtaosa sitä sairastavista saa nykyisin leikkauksen jälkeisenä liitännäishoitona joko lääke- tai sädehoitoa tai molempia. Kynnys leikkauksen jälkeiseen liitännäislääkehoitoon on viime vuosina alentunut, koska yhdistelmähoidon tulokset ovat parantaneet hoitotuloksia satunnaistetuissa hoitotutkimuksissa. Suurin osa rintasyöpään sairastuneista paranee pysyvästi ja kykenee jatkamaan työelämässä.

Paljon uutta on tapahtunut

Pahanlaatuisten sairauksien hoito on muuttunut monelta osin entistä parempaan suuntaan. Yhtenä potilaiden kannalta erittäin toivottuna asiana Petri Bono mainitsee sen, että syövän hoidossa käytetään nykyisin yhä enenevässä määrin suun kautta otettavia lääkkeitä. Nämä lääkkeet ovat aiempia hoitoja paremmin siedettyjä eikä niihin liity esimerkiksi hiusten lähtöä, jos hoitoon ei yhdistetä sytostaatteja. Uudet hoidot vaikuttavat paitsi ihmisten hyvinvointiin ja elämänlaatuun, niin myös työkykyyn. Asia on tärkeä, koska syöpään sairastuminen on potilaalle kallista eivätkä kaikki, esimerkiksi yrittäjät, voi jäädä pois töistä. Työstä poissaolo vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseen heti. Työ on monille myös merkittävä elämänsisältö. Syöpälääkärit rohkaisevatkin usein potilaita käymään töissä myös syöpähoitojen aikana.

Varsinaisten syöpälääkkeiden lisäksi myös nykyiset tukilääkkeet kuten pahoinvointia ja tulehdusriskiä vähentävät lääkkeet ovat parantuneet ja tämä on vaikuttanut osaltaan siihen, että yhä useampi nainen, jolla on esimerkiksi etäpesäkkeinen rintasyöpä, pystyy käymään töissä hoitojen aikana (esimerkiksi viikko hoidoissa ja kaksi viikkoa töissä -tahdilla koko työuran ajan, jos potilas on syövän suhteen melko oireeton).

Varhaisvaiheen syöpähoito on kustannustehokasta

Syövän aiheuttamat kustannukset voidaan jakaa terveydenhoito-, tuottavuus- ja potilaille aiheutuviin kustannuksiin. Ne voidaan luokitella myös suoriin, epäsuoriin ja psykososiaalisiin kustannuksiin. Suorilla kustannuksilla tarkoitetaan mm. syöpien ehkäisyyn, diagnostiikkaan, hoitoon, kuntoutukseen ja saattohoitoon meneviä terveydenhuollon resursseja. Epäsuoriksi kustannuksiksi luetaan mm. heikommasta työkyvystä, sairauspoissaoloista, ennenaikaisista eläkkeistä ja kuolemista johtuvat tuottavuuden alenemiset. Psykososiaalisia kustannuksia ovat syövästä aiheutuva elämänlaadun heikkeneminen ja sen seuraukset kuten ahdistus ja masennus.

Pahanlaatuisten sairauksien hoito koostuu monesta eri tekijästä (mm. sytostaatti-, säde- ja lääkehoito, leikkaukset ja jälkiseuranta). Syövän hoito toteutetaan yleensä keskussairaalassa tai yliopistollisessa sairaalassa ja sen kustannukset ovat korkeimmillaan heti diagnoosin jälkeen sekä elämän loppuvaiheessa. Näiden päätepisteiden väliin jää melko alhaisten kustannusten kausi, jolloin myös terveyspalveluiden tarve on vähäinen ja yhä useampi on työkykyinen. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että ne naiset, jotka olivat terveenä kolme vuotta rintasyöpädiagnoosin jälkeen, eivät olleet enää muita enempää poissa töistä.

Syövän hoitoon käytetyt eurot ovat Petri Bonon mielestä kokonaisuutena hyvin käytettyä rahaa. Tämä pätee etenkin varhaisvaiheen liitännäishoitoihin (leikkauksen jälkeiset lääke- ja sädehoidot), jotka lisäävät pysyvästi paranevien potilaiden osuutta.

Uusia innovaatioita tarvitaan

Tiede ja teknologia kehittyvät nopeasti ja nykytekniikat mahdollistavat entistä tarkemman diagnostiikan ja aiempaa varhaisemmin aloitetun hoidon. Parhaimmillaan tämä lisää potilaan hyvinvointia, elämänlatua ja elinvuosia. Merkittävää on myös se, miten hoidot vaikuttavat työ- ja toimintakykyyn.

Esimerkkeinä huonoennusteisista ja myös työikäisiä koskevista pahanlaatuisista sairauksista Bono mainitsee munasarja-, maksa-, haima-, maha- ja ruokatorvisyövän. Erityisesti niiden hoitoon kaivataan uusia, ennustetta merkittävästi parantavia hoitoja. Nämä ovat aktiivisen tutkimusmielenkiinnon kohteena ja varsinkin syöpägeenien analyyseistä odotetaan paljon näiden huonoennusteisten tautien uusien hoitomuotojen kehittämisen avuksi.