Lääkkeen elinkaari

Lääke on erilaisista aineista koostuva tuote, jolla pyritään parantamaan sairaus tai lievittämään sen oireita. Osa lääkkeistä, esimerkiksi rokotteet auttavat sairauksien ehkäisyssä.

Lääkkeet voivat olla itsehoitolääkkeitä, joita saa apteekista ilman reseptiä tai reseptivalmisteita, joihin tavitaan lääkärin määräys. Sairaus tai vaiva, jota reseptilääkkeellä hoidetaan, vaatii lääkärin tekemän diagnoosin. Lääkkeen annostus laaditaan aina yksilöllisesti, sillä sama lääke voi vaikuttaa eri henkilöillä eri tavalla.

Lääkkeet voidaan jakaa myös avohoidon lääkkeisiin ja sairaalalääkkeisiin sen mukaan, missä lääkehoito tapahtuu. Avohoidon lääkkeet käyttäjä voi ostaa apteekista. Sairaalalääkkeiden osalta puolestaan lääkehoito tapahtuu sairaalahoidon yhteydessä.

Lääkkeen kehitystyö on pitkä prosessi. Se alkaa aina laboratoriosta, jossa molekyyli keksitään. Tästä lähtee pitkä tutkimusprosessi, joka yleensä kestää 10-12 vuotta ennen kuin lääke on markkinoilla.

Molekyylille haetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa patenttia, joka suojaa keksintöä. Patentti on voimassa enintään 20 vuotta. Osa suoja-ajasta kuluu jo kehitysvaiheessa, ennen kuin lääke ehtii myyntiin. Kun suoja-aika umpeutuu, lääkkeelle tulee rinnakkaisvalmisteita.

Potilaiden käyttöön lääke tulee, kun se saa myyntiluvan. Myyntiluvan saadakseen lääkeen turvallisuus ja teho tulee osoittaa perusteellisesti.

Uusia lääkkeitä kehitetään jatkuvasti. Potilaan kannalta tärkeää on, että uudet hoidot saadaan mahdollisimman nopeasti käyttöön. Yleensä se edellyttää kuitenkin, että lääkkeelle saadaan ns. Kelan korvattavuus, sillä uudet hoidot ovat usein hintavia. Lääkettä ei tulisi kuitenkaan tarkastella yksittäisenä kustannuseränä vaan investointina terveyteen ja hyvinvointiin. Tärkeää hyvinvointi on paitsi potilaalle, myös yhteiskunnalle, sillä oikealla vaikuttavalla hoidolla on mahdollista säästää yhteiskunnan muissa kustannuksissa.