Blogit
Terveydenhuollon toimintakyky on turvallisuuskysymys
Turvallisuuskeskustelu on viime vuosina laajentunut nopeasti puolustuksen ja energian ulkopuolelle. Lääkkeiden saatavuus, tutkimuskapasiteetti ja kyky ottaa käyttöön uusia hoitoja liittyvät yhä tiiviimmin myös turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen, mutta myös kansalaisten luottamukseen terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan.
Lääkemenot pysyneet ennallaan - investoimalla terveyteen ja toimintakykyyn rakennamme kestävää kasvua ja hyvinvointia
Suomalaiset elävät pidempään ja terveempinä kuin koskaan aiemmin. Sairastavuus on vähentynyt arviolta noin 1,5 prosenttia vuodessa ja menetettyjen elinvuosien määrä lähes 2 prosenttia vuosittain.¹
Lasten lääkehoito ei saa perustua arvailuun – Tutkimus on lapsen oikeus
Lääketieteessä on pitkään vallinnut harha lapsesta "pienenä aikuisena". Todellisuudessa lasten fysiologia, aineenvaihdunta ja elinten kehittymisen aste eroavat merkittävästi aikuisista, mikä tekee lääkeannostelun suorasta muuntamisesta painon perusteella riskialtista.
Tasa-arvoinen hoito ei synny selityksillä
Jos olisi kaikkien aikojen kevät, vihertäisivät alueellisten vertailujen taulukot tasa-arvoa hoitotuloksissa ja hoidoissa kuin hiirenkorvalla olevat koivut. Silloin kaikilla olisi Suomessa yhdenvertaiset hoidot, olisimme vähintään Pohjoismaiden tasolla syövänhoidossa, kansansairauksistamme sydän- ja verisuonitaudit sekä tyypin II diabetes olisivat hoitotavoitteessa ja hoitotasapainossa.
Varovaisuus vai vaikuttavuus – Suomen valinta lääkepolitiikassa
Viime vuosina olen huomannut toistuvan ilmiön: kun keskustelu kääntyy innovatiivisiin lääkkeisiin, puhe keskittyy helposti yksikköhintaan – siihen, mitä jokin lääke maksaa. Mutta potilaan ja yhteiskunnan näkökulmasta keskeinen kysymys on toinen: mitä jää saavuttamatta, jos innovatiivista hoitoa ei oteta käyttöön? Hoitamattomuuden kustannus ei näy budjettiriveillä heti – mutta se näkyy myöhemmin.