Blogit
Varovaisuus vai vaikuttavuus – Suomen valinta lääkepolitiikassa
Viime vuosina olen huomannut toistuvan ilmiön: kun keskustelu kääntyy innovatiivisiin lääkkeisiin, puhe keskittyy helposti yksikköhintaan – siihen, mitä jokin lääke maksaa. Mutta potilaan ja yhteiskunnan näkökulmasta keskeinen kysymys on toinen: mitä jää saavuttamatta, jos innovatiivista hoitoa ei oteta käyttöön? Hoitamattomuuden kustannus ei näy budjettiriveillä heti – mutta se näkyy myöhemmin.
Suomen ei kannata viivyttää hoitojen käyttöönottoa
Suomi ikääntyy nopeasti. Jo nyt yli 42 % suomalaisista on yli 50-vuotiaita, ja huoltosuhde on lähes kaksinkertainen EU:n keskiarvoon verrattuna. Tämä kehitys haastaa terveydenhuollon kestävyyden ja koko kansantalouden. Silti käytämme vain 5 % terveydenhuollon kokonaismenoista ennaltaehkäisyyn. Rokotusohjelman osuus terveydenhuollon kokonaiskustannuksista on 0,19 %, mikä on Euroopan kuudenneksi alhaisin.
Vahvempi kansantalous paremmalla hoidolla
Suomen julkinen talous on paineessa, ja myös terveydenhuollosta etsitään säästöjä. Siksi on ratkaisevaa kysyä, millaiset säästöt todella vahvistavat julkista taloutta.
Suomella ei ole enää varaa jättää lihavuutta hoitamatta
Viime viikkoina Suomessa on viimein herätty keskustelemaan siitä, kuinka hitaasti Suomessa otetaan uusia lääkehoitoja käyttöön ja miten se näyttäytyy syövän hoitotuloksissa. Olemme jääneet muita Pohjoismaita jälkeen.
Vaikuttava terveydenhuolto edellyttää kykyä oppia tiedosta
Vaikuttava terveydenhuolto ei synny vain siitä, että käytössä on toimivia hoitoja. Ratkaisevaa on myös se, tunnistetaanko potilaiden todelliset tarpeet, löydetäänkö hoitopolkujen aukot ajoissa ja osataanko hoitoa kehittää niiden pohjalta.