Mitä voimme oppia muiden Pohjoismaiden syövänhoidosta?

Eurooppalaisessa vertailussa Suomi pärjää syövänhoidossa hyvin, mutta olemme tippumassa syöpien elossaoloennusteiden kehityksessä muiden Pohjoismaiden kyydistä: esimerkiksi keuhkosyövän ja myelooman viiden vuoden elossaoloennusteet ovat Suomessa muita Pohjoismaita matalampia (1).

Suomella on kaikki edellytykset palata syövänhoidossa muiden Pohjoismaiden tasolle: meillä on tarvittavaa osaamista ja puitteet, joissa maailmanluokan syövänhoito on mahdollista. Syövänhoidon kehittäminen muiden Pohjoismaiden tasolle vaatii kuitenkin konkreettisia toimenpiteitä, ja valmisteilla oleva syöpästrategia on erittäin tärkeä ja odotettu työkalu tähän työhön. 

Muissa Pohjoismaissa syöpästrategiat on laadittu jo kauan ennen Suomea. Mitä voisimme siis oppia muiden Pohjoismaiden syövänhoidosta? 

1. Kokonaisvaltaiset ja yksilölliset hoitopolut 

Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa on otettu käyttöön standardisoidut syövän hoitopolut ja niiden voidaan katsoa olevan yksi syy korkeaan syövänhoidon laatuun. Nämä suunnitellut, näyttöön perustuvat kokonaisuudet ohjaavat potilaan etenemistä terveydenhuollon eri vaiheissa varhaisesta diagnosoinnista hoitoon ja kuntoutukseen.  

Erityisesti Tanskassa puhutaan tällä hetkellä paljon yksilöllisistä hoitopoluista. Niissä syöpähoitoja räätälöidään yksilöllisesti potilaan elämäntilanteen, toiveiden ja terveydellisten lähtökohtien perusteella. Myös Norjassa potilailla on mahdollisuus päästä esimerkiksi geenitestiin, jos se koetaan yksilöllisen hoitovalinnan vuoksi tarpeelliseksi.  

2. Kliiniset lääketutkimukset  

Norjan juuri päivitetyn syöpästrategian keskeinen tavoite on, että jopa 15 % syöpäpotilaista pääsee mukaan kliinisiin lääketutkimuksiin, mikä on lähes kaksinkertainen määrä nykytilanteeseen verrattuna (2). Tanskassa TrialNation-hanke on nostanut maan jo aiemmin Euroopan yhdeksi Euroopan kärkimaista kansainvälisten lääketutkimusten suhteellisessa määrässä. Molemmissa maissa kliinisiä lääketutkimuksia koordinoidaan kansallisesti eri tahojen yhteistyötä helpottaen, mikä Tanskan esimerkin perusteella on kasvattanut kliinisten tutkimusten määrää ja mahdollistanut näin uusien hoitojen saamisen potilaiden käyttöön nopeammin. 

Suomessa kliinisten lääketutkimusten määrä on sen sijaan vähentynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Tämä luo haasteita syövänhoidon huippuosaamisen kehittämiseen ja uusien, vielä tutkimusvaiheessa olevien, lääkkeiden saamiseen suomalaisten potilaiden käyttöön.  Myös uusien lääkkeiden pääsyä potilaiden saataville tulee sujuvoittaa, jotta Suomeen on mahdollista houkutella lisää tutkimusinvestointeja. 

3. Syövänhoidon laadunseuranta ja tavoitemittarit 

Muissa Pohjoismaissa syövänhoidon laatua seurataan järjestelmällisesti rekisterien ja mittareiden avulla. Esimerkiksi Norjassa hoitopolkujen toteutumista seurataan kymmenvuotistavoitemittareilla, joita potilasjärjestö ja terveysministeriö seuraavat strategisen kumppanuutensa kautta.  

Ruotsissa kaikki terveydenhuollon tarjoajat ovat velvollisia ilmoittamaan uudet syöpätapaukset syöpärekisteriin, joka kattaa noin 96 % uusista tapauksista (3). Lisäksi 20 vapaaehtoista laaturekisteriä kerää tietoa eri syöpätyyppien hoidosta ja potilastuloksista Ruotsissa. Vertailun mahdollistavien rekisteritietojen pohjalta on onnistuttu parantamaan kansallisia tuloksia joidenkin syöpien hoitotuloksissa. Suomessa on monia hyviä terveydenhuollon rekistereitä, mutta kliinisen syöpätiedon rekisteröinnissä on vielä kehitettävää.

Tiedonkeruu auttaa tulosten seuraamisessa: esimerkiksi Tanskassa syövänhoidon laatua seurataan sadoilla indikaattoreilla, jotka pohjautuvat kansallisiin laaturekistereihin. Vuonna 2025 julkaistun katsauksen mukaan syövänhoidon kunnianhimoisiin kansallisiin tavoitteisiin päästään mittareiden mukaan 75 prosenttisesti, mikä riittää nostamaan Tanskan kansainvälisissä syövänhoidon ja vertailuissa aivan kärjen tuntumaan (ks. 4). 

Mallia muilta vai suunnannäyttäjäksi? 

Pohjoismaat jakavat yhteiset arvot terveydenhuollon tasavertaisuudesta ja korkeasta laadusta, mutta syövänhoidossa niillä on erilaisia painotuksia: Tanska on panostanut jo pitkään kliinisiin tutkimuksiin, Norja on rakentanut systemaattisesti laatua sekä hoitopolkujen yhdenmukaisuutta, ja Ruotsi on kehittänyt paljon syövänhoidon alueellista ohjausta. Näistä Suomi voi oppia paljon.  Tärkeintä on, että potilaat saavat parasta mahdollista hoitoa. Ja jos onnistumme siinä, voi Suomi samalla toimia suunnannäyttäjänä myös muille. 

Lääketeollisuus ry järjestää Porin SuomiAreenassa tiistaina 24.6. klo 16:00–16:45 keskustelun ”Kello käy, mutta uusia lääkehoitoja ja rokotteita ei näy – miten saamme innovaatiot nopeasti ja yhdenvertaisesti käyttöön?

 

1. Hemminki, K., Karihtala, P. & Hemminki, A. (2024) Syöpien elossaoloennusteet jääneet jälkeen muista Pohjoismaista. Suom Lääkäril 2024;79:e40201. Saatavilla: www.laakarilehti.fi/e40201 

2. Norjan syöpästrategia. Felles innsats mot kreft. Nasjonal kreftstrategi (2025–2035). 2025. Haettu 10.6.2025.  https://www.regjeringen.no/no/dokumenter/felles-innsats 

3. All Can International: The Swedish Cancer Registers: using population-based data to monitor and improve cancer control. Haettu 5.6.2025 Saatavilla: https://www.all-can.org/efficiency-hub/the-swedish-cancer-registers-using-population-based-data-to-monitor-and-improve-cancer-control/ 

4. EU Country Cancer Profile: Denmark 2025. Haettu 11.6.2025. Saatavilla: https://www.oecd.org/en/publications/eu-country-cancer-profile-denmark-2025_ffe5127e-en.html?utm_source=chatgpt.com