Horjuva jättiläinen

Talouden kivijalka ja kriisiajan kilpi

Eurooppa on perinteisesti ollut lääketeollisuuden jätti, ja ala on edelleen Euroopan unionin talouden ja viennin tärkeimpiä tukipilareita. Ilman lääketeollisuutta EU:n kauppatase kääntyisi yhdessä yössä 147 miljardin euron ylijäämästä 47 miljardia euroa alijäämäiseksi. Lääketieteellinen osaaminen varmistaa myös, että kykenemme vastaamaan globaaleihin terveysuhkiin. Ursula von der Leyenin johdolla EU-komissio onkin nostanut koko life science -alan strategisen kilpailukyvyn ytimeen.

Lääkkeiden yhteiskunnallinen merkitys ulottuu terveyttä ja taloutta syvemmälle. Pääsy lääkehoitoihin on yhtä lailla turvallisuus- ja huoltovarmuuskysymys. Euroopan on pystyttävä turvaamaan kriittisten lääkkeiden saatavuus ja säilytettävä oma tuotannollinen sekä tieteellinen osaamisensa myös kriisiaikoina.

Koronapandemia opetti, kuinka haavoittuvia lääkkeiden ja raaka-aineiden toimitusketjut voivat olla. Sen jälkeen geopoliittinen epävarmuus on vain kasvanut. Vaikka kaikkeen ei voida varautua, Euroopan teollisen omavaraisuuden ja resilienssin vahvistaminen nimenomaan strategisesti tärkeillä toimialoilla on oikea ja välttämätön tavoite.  

Innovaatiomyönteisyys ratkaisee

Jos Eurooppa mielii säilyttää asemansa lääkekehityksen ja korkean osaamisen keskuksena, sen on oltava aidosti innovaatiomyönteinen.  Tämä tarkoittaa sujuvampaa sääntelyä, vahvaa tutkimusympäristöä ja valmiutta tunnistaa uusien hoitojen arvo myös käytännössä. Ellei innovaatioihin kannusteta tai niistä olla valmiita maksamaan, tutkimus-, kehitys- ja tuotantoinvestoinnit hakeutuvat väistämättä sinne, missä riskinotto palkitaan.

Samaan aikaan Kiina ja Yhdysvallat ovat jo pitkään vahvistaneet houkuttelevuuttaan määrätietoisella politiikalla. Viimeaikaisen kauppapoliittisen väännön taustalla vaikuttaa pidempiaikainen kehitys, jossa etenkin kliiniset lääketutkimukset ovat päätyneet entistä useammin Euroopan ulkopuolelle. Euroopan osuus globaaleista lääketutkimusinvestoinneista on kutistunut jopa neljänneksellä 2000-luvun alkuun verrattuna.

Sivulle vilkuilun sijaan meidän on keskityttävä siihen, mitä voimme itse tehdä paremmin. Jos lääketeollisuus todella nähdään EU:ssa strategisena toimialana, asenteen on välityttävä myös poliittiseen päätöksentekoon. Jokaisen uuden sääntelyesityksen kohdalla on syytä pysähtyä kysymään, tukeeko tämä päätös investointeja ja innovaatioita vai ajaako se ne muualle. Meidän on myös yhdessä määritettävä, minkä taloudellisen arvon olemme valmiita antamaan tulevaisuuden paremmalle hoidolle.

Kun globaali kisa kriittisistä investoinneista kiristyy, Euroopallakin on edessään valinnan paikka: haluammeko nousta uudelleen maailman vetovoimaisimmaksi alueeksi vai jäädä sivustaseuraajaksi kahden suurvallan välisessä mittelössä? Vain luomalla ympäristön, joka aidosti kannustaa uusien innovaatioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon, voimme varmistaa kilpailukykymme tulevinakin vuosikymmeninä.

Jannika Kaikkonen
Yhteiskuntasuhdejohtaja
Bayer Suomi