Velvoitevarastointi

Poikkeusoloja varten lääkkeiden saatavuus on varmistettu huoltovarmuudella ja velvoitevarastoinnilla. Tästä on säädetty lailla, mikä on kansainvälisesti varsin poikkeuksellista.

Lainsäädäntö määrittelee, mitkä lääkeaineet kuuluvat velvoitevarastoinnin piiriin ja kuinka monen kuukauden kulutusta vastaavat määrät kutakin lääkeainetta on varastoitava. Velvoitevarastoinnista vastaavat lääkeyritykset ja terveydenhuollon yksiköt, rokotteiden osalta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kaikkein kriittisimpiä valmisteita säilytetään valtion varmuusvarastoissa.

Velvoitevarastoinnin periaate on, että varastointivelvoite määräytyy edellisen vuoden myynnin perusteella. Tämä johtaa siihen, että riittävä varasto saadaan ainoastaan, jos varastointivelvoite koskee niitä lääkkeitä, joita normaalioloissa käytetään.

Varastoinnista aiheutuvat ylimääräiset kustannukset lääkeyrityksille korvaa Työ- ja elinkeinoministeriön alainen Huoltovarmuuskeskus.

Lakia ja asetus velvoitevarastoinnista eivät enää nykymuodossaan turvaa lääkehoidon saatavuutta kaikissa tarvittavissa tilanteissa. Lakia olisi tärkeää päivittää erityisesti siltä osin, millaisten sairauksien hoito halutaan poikkeusoloissa turvata ja millaisiin poikkeustilanteisiin halutaan varautua; sodan kaltaiseen poikkeustilaan vai esimerkiksi tuotevirheen aiheuttamaan tilapäiseen saatavuusongelmaan. Lain tulisi myös huomioida nykyistä joustavammin mm. myynnin vaihtelut ja varastointikorvausten tulisi olla kohtuullisia.