25.10.2019 | Juha Laine, terveystalouspäällikkö, dosentti, Pfizer Oy
Maksetaanko Suomessa lääkkeistä liikaa?
Lääkemarkkinoiden sääntely ja toimivuus on monimutkaista. Lääkkeiden hinnat eivät määräydy maiden taloudellisten resurssien tai koon mukaan ja siksi Suomessakin maksetaan lääkkeistä vähemmän kuin mitä olosuhteiden perusteella olisi odotettua.
Ruuan, asumisen, terveyspalveluiden ja muiden ihmiselle välttämättömien hyödykkeiden hintatasoon vaikuttavat monet tekijät. Keskeisin niistä on maksukyky.
Lääkkeet ovat mitä suurimmassa määrin hyödykkeitä, jotka ovat ihmisille tarpeellisia – jopa välttämättömiä. Niillä parannetaan sairauksia ja pelastetaan henkiä ja siten luodaan myös yhteiskunnallista hyvinvointia.
Lääkkeiden hinnat eivät tällä hetkellä kuitenkaan määräydy maakohtaisesti niiden taloudellisen ja muun hyvinvoinnin mukaisesti. Perimmäisesti kyse on siitä, voiko Norja ja Romania maksaa tuotteista lähes saman hinnan.
Uusimmassa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa julkaistiin Lääketeollisuus ry:n analyytikko Nadia Tammisen ja allekirjoittaneen artikkeli Lääkkeiden hintojen määräytyminen Euroopassa ja Suomessa.
Artikkelissa pohdimme, miten lääkkeiden hinnat Euroopan maissa asettuisivat suhteessa toteutuneisiin hintoihin, jos hintojen määräytymisessä otettaisiin huomioon maiden ominaispiirteet. Tarkastelussa huomioimme ostovoimakorjatun BKT:n, markkinakoon ja inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, human development index) mitatun väestön odotetun eliniän, koulutustason ja elintason.
BKT korreloi voimakkaasti mm. maan terveysmenojen kanssa. Markkinan koko merkitsee sitä, että koon kasvaessa lääkkeen yksikköhinta pienenee. Volyymietu voisi mahdollistaa alhaisemmat yksikköhinnat suurivolyymisilla markkinoilla.
Tarkastelun pohjalta esimerkiksi Suomessa ei makseta lääkkeistä suhteellisesti liikaa. Esimerkkivalmisteiden osalta Suomen tosiasialliset hinnat olivat 11 - 16 prosenttiyksikköä odotusarvoa alemmat. Hinnat Euroopan maissa eivät olleet selvästi yhteydessä maiden ominaispiirteisiin.
Euroopan maat ovat hyvin erilaisia ja nämä erityispiirteet tulisi ottaa huomioon lääkkeiden hintasäätelyssä. Taloudellisesti hyvinvoivat maat voisivat maksaa lääkkeistä enemmän kuin taloudellisesti heikommassa asemassa olevat maat. Maissa, joissa HDI on matala, lääkkeet voisivat olla halvempia. Tällä tavoin näiden maiden suhteellista asemaa hyvinvoiviin maihin voitaisiin parantaa.
Toisaalta analyysimme perusteella voidaan kysyä, onko hyvin erilaisten maiden tai eri maanosien väliselle hintojen vertaamiselle juurikaan mielekkäitä perusteluja ja millaisiin vaikutuksiin se johtaa.