Vaikuttaako asuinpaikka sopivimman hoidon saamiseen?

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) antoi huhtikuussa 2026 hyvinvointialueille ohjausasiakirjan lääkehoitojen järjestämis- ja kustannusvastuusta. Siinä STM katsoo, että lääkkeen kustannusvastuu kuuluu hoitoyksikölle, mikäli terveydenhuollon ammattihenkilö osallistuu sen annosteluun niissä tilanteissa, joissa lääkkeellä on lääkkeiden hintalautakunnan vahvistama korvattavuus, hoito tapahtuu avohoidossa ja lääkkeen anto ei vaadi lääkäriä.

Asiakirjan sisältö oli yllättävä, sillä se muutti olennaisesti ministeriön omaa aiempaa kantaa: vielä vuonna 2023 STM totesi yksiselitteisesti, että potilas voi ostaa Kela-korvattavan lääkkeen apteekista ja mennä julkiseen terveydenhuoltoon saamaan hoitajan apua sen annosteluun. Lainsäädäntö asian suhteen ei ole muuttunut, vaan muutos on tehty hallinnollisella tulkinnalla ilman että sidosryhmiä on kuultu tai muutoksen vaikutuksia arvioitu.

STM on myöhemmin tarkentanut tulkintaansa julkisuudessa. MTV Uutisille 25.4.2026 ja Lääkärilehdelle 11.6.2026 annettujen kommenttien perusteella STM korostaa, että terveydenhuoltolain ja sairausvakuutuslain säännökset mahdollistavat menettelyn, jossa asiakas ostaa apteekista Kela-korvatun lääkkeen ja hakeutuu terveydenhuoltoon saamaan muun kuin lääkärin tai hammaslääkärin apua lääkkeen annosteluun.

Kela on kuitenkin jo ryhtynyt toimeenpanemaan uutta linjaa, vaikka STM:n ohjauskirje ohjaa hyvinvointialueita eikä niinkään Kelaa: Kela tiedotti kesäkuun alkupuolella, että 1.7.2026 alkaen tiettyjen valmisteiden lääkärinlausunnossa on esitettävä tieto siitä, missä, kenen toimesta ja minkä tahon järjestämänä hoito annetaan. Korvausoikeuksia ei 1.7. alkaen myönnetä hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin tai HUS-yhtymän järjestämän sairaanhoidon yhteydessä annettavaa lääkehoitoa varten. Potilas ei siis saa Kela-korvausta, jos ei voi annostella lääkettä itse. Yksityisen terveydenhuollon potilailla korvausoikeus jatkuu aiempaan tapaan.  

Ministeriön medialle antamien täsmennysten valossa vaikuttaa siltä, että Kela on tulkinnut STM:n ohjausasiakirjaa tavalla, joka ei ole ollut ministeriön alkuperäinen tarkoitus. Tilanne on sekava.

Potilaat jäävät väliinputoajiksi

STM:n tulkinnan muutos ja kustannuksien siirto Kelalta hyvinvointialueille merkitsee arviolta yli 100 miljoonan euron lisäkustannuksia hyvinvointialueille, joille ei ole taas osoitettu lisärahoitusta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että potilas voi jäädä tyhjän päälle: Kela evää korvausoikeuden, mutta hyvinvointialueella ei ole resursseja eikä rahoitusta ottaa lääkehoitoa vastuulleen. Tilanne koskee laajaa joukkoa vakavasti sairaita potilaita.

Kelan avohoidon lääkekorvausjärjestelmän keskeinen vahvuus on ollut juuri yhdenvertaisuuden turvaaminen koko maassa: hoidon kriteerit ovat toteutuneet valtakunnallisesti yhtenäisinä riippumatta hyvinvointialueen taloudellisesta tilanteesta. Uusi tulkinta uhkaa romuttaa tämän. Kun kustannusvastuu siirtyy nopeasti, yllättävästi ja hallitsemattomasti alueille, joiden resurssit ja lääkevalikoimat vaihtelevat, potilaan asuinpaikka alkaa ratkaista, saako hän hoitonsa.

Hyvinvointialueetkin ovat asettuneet vastustamaan ohjausasiakirjaa, mikä kertoo siitä, ettei se ole alueidenkaan mielestä hallittu tai kestävä. Sairaalalääkkeiden rahoitus vaatii järkevän kokonaisratkaisun.

Ohjausasiakirjakeskustelu on oire syvemmästä ongelmasta. Suomessa lääkkeiden kaksikanavainen rahoitusjärjestelmä, jossa avohoito- ja sairaalalääkkeet arvioidaan ja rahoitetaan eri reittejä, aiheuttaa epäyhtenäisyyttä ja viiveitä. Päätös potilaan hoidosta ei voi kuitenkaan perustua siihen, mihin maksukanavaan lääke sattuu kuulumaan.

Lääketeollisuus ry on johdonmukaisesti esittänyt, että sairaalalääkkeiden arviointi ja rahoitus tarvitsee selkeyttä. Tarvitsisimme yhden osaavan ja riittävästi resursoidun arviointitoimijan, joka käsittelee kaikki avo- ja sairaalalääkkeet yhtenäisin, ennakoitavin ja läpinäkyvin kriteerein. Lisäksi sairaalalääkkeiden rahoitus tulisi keskittää kansalliseksi.

STM:n ohjausasiakirjan mukainen tulkinta kannattaisi jäädyttää, ennen kuin vahinkoa ehtii tapahtua potilaille. Ohjausasiakirjan vaikutukset tulisi arvioida perusteellisesti ennen sen soveltamista. Yhdenkään potilaan hoidon valintaan tai uusintaan ei saa vaikuttaa se, että rahoitus- ja järjestämisvastuu on epäselvä.

Lisäksi kustannusvastuu tulisi ratkaista lailla, ei tulkinnoilla. Kelan ja hyvinvointialueiden välinen työnjako on kirjattava lainsäädäntöön, jotta se kestää hallituskaudet ja on demokraattisesti käsitelty.

Kelan uudet käytännöt astuvat voimaan heinäkuun alussa, eikä hyvinvointialueilla ole rahoitusta paikata tulevaa aukkoa. Jos tilanteeseen ei reagoida, väliinputoajat eivät ole tilastoja, vaan he ovat ilman hoitoa jääviä syöpää, mielenterveysongelmia ja harvinaissairauksia sairastavia kaikenikäisiä ihmisiä, lapsista vanhuksiin. Epätasa-arvo tulee näkymään heti. Vielä maanantaina 30.6. potilas voi saada korvausoikeuden valmisteeseen, mutta tiistaina 1.7. hän on jo myöhässä eikä korvausoikeutta tule. Onko tämä yhdenvertaisuutta?

Jokainen suomalainen ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon asuinpaikasta riippumatta. Se edellyttää huolellisesti punnittuja ja arvioituja päätöksiä.

Sanna Viitanen
External Affairs Lead
Johnson & Johnson

 

Lähteet:

Ohjausasiakirja – Lääkehoitojen järjestämis- ja kustannusvastuusta tietyissä tilanteissa 16.4.2026 (viitattu 15.6.2026)

STM:n uusi ohjausasiakirja hämmentää syöpäpotilaita | MTV Uutiset 25.4.2026 (viitattu 15.6.2026)

Lääkärinlausunto 1.7.2026 alkaen | Ajankohtaista | Kela 8.6.2026 (viitattu 15.6.2026)

Muutos lääkkeiden korvausoikeuksissa hämmentää lääkäreitä ­– alueiden lääkekuluihin tulossa iso lisäys - Lääkärilehti 11.6.2026 (viitattu 15.6.2026)

Tilastotietokanta Kelasto – Sairausvakuutuksesta korvattavat lääketoimitukset 2020- (viitattu 15.6.2026)

 

 

CP-587702