21.05.2026 | Pekka Ihalmo, Johnson & Johnson
Varovaisuus vai vaikuttavuus – Suomen valinta lääkepolitiikassa
Viime vuosina olen huomannut toistuvan ilmiön: kun keskustelu kääntyy innovatiivisiin lääkkeisiin, puhe keskittyy helposti yksikköhintaan – siihen, mitä jokin lääke maksaa. Mutta potilaan ja yhteiskunnan näkökulmasta keskeinen kysymys on toinen: mitä jää saavuttamatta, jos innovatiivista hoitoa ei oteta käyttöön? Hoitamattomuuden kustannus ei näy budjettiriveillä heti – mutta se näkyy myöhemmin.
Lääkkeiden hinnoittelua ja markkinoillepääsyä koskevat kysymykset eivät enää ole vain teknisiä tai hallinnollisia, vaan ne ovat osa globaalia lääkepoliittista ympäristöä. Muutokset lääkkeiden hintatasossa ja poliittiset uudistukset heijastuvat maasta toiseen ja vaikuttavat suoraan siihen, milloin uudet hoidot tulevat potilaiden saataville. Tästä syystä kysymys kuuluu: valitsemmeko Suomessa varovaisuuden vai vaikuttavuuden?
On helppo ajatella, että jos lääkkeen hinta on korkea, sitä pitää painaa alas. Mutta lääkkeen hinta ei ole vain kustannus – se on myös signaali. Hintataso kertoo lääkeyritykselle, kannattaako innovaatiota tuoda markkinoille. Jos arviointi ei palkitse innovatiivisuudesta eikä ole ennakoitava, tuloksena ei ole säästöjä vaan viiveitä – tai pahimmillaan se, ettei hoitoa tuoda markkinoille lainkaan.
Hintakeskusteluun liittyy toinenkin harha: listahinta ei ole sama kuin maksettu hinta. Todelliset hinnat määritellään yhä useammin sopimuksilla, jotka jakavat riskiä ostajan ja lääkeyrityksen välillä. Suomessa tästä on hyvä ja toimiva esimerkki: ehdollinen korvattavuus, jossa lääkeyritys ja lääkkeiden hintalautakunta sopivat uuden lääkkeen hallitusta käyttöönotosta. (1) Epävarmuus jaetaan, potilas pääsee hoitoon nopeammin – eikä vasta sitten, kun epävarmuus on nollattu viiveiden hinnalla.
Meidän on rehellisesti tunnistettava, että 'tekemättä jättäminen' on myös valinta. Jos päätöksentekoa leimaa ensisijaisesti varovaisuus, riskinä on, että potilaat joutuvat odottamaan liian pitkään. Samalla he menettävät terveyshyötyjä, työkykyä ja toimintakykyä. Suomalaisten terveiden elinvuosien odote on jo nyt EU-maiden alimpien joukossa (2). Vaikuttavuus ei toteudu paperilla – se toteutuu vasta, kun hoito on käytössä.
Suomelle tämä on kriittistä. Pienenä markkinana me emme voi vain olettaa, että uudet lääkkeet vain tulevat tänne samaan aikaan kuin suuriin maihin - tuoreimman EFPIA-selvityksen mukaan suomalaispotilas saa käyttöönsä vain puolet uusista lääkkeistä (3). Käynnissä oleva hanke uusien lääkkeiden arvioinnin ja käyttöönoton uudistamiseksi (4) on vietävä pikaisesti maaliin, tai muuten Suomi on vaarassa pudota niiden maiden joukkoon, joihin tullaan myöhemmin.
Suomella on valinnan paikka. Voimme pitäytyä varovaisuudessa, joka näyttää turvalliselta, mutta joka voi johtaa käyttöönoton viiveisiin ja heikentyvään lääkkeiden saatavuuteen. Voimme kuitenkin myös valita vaikuttavuuden ja rakentaa mallin, jossa innovaatiot otetaan hallitusti ja ripeästi käyttöön. Mallin, jota ohjataan sopimuksilla ja todellisen hoitotuloksen seurannalla ohjattuna, ja jossa hinta on väline – ei este.
Pekka Ihalmo
FT, Yhteiskuntasuhdejohtaja
Johnson & Johnson
Sairausvakuutuslaki (1224/2004), 6 luku 6a §
https://ec.europa.eu/eurostat/web/products-eurostat-news/w/ddn-20250808-1
EFPIA Patients W.A.I.T. Indicator 2024 Survey (IQVIA/EFPIA, 2025)
STM: Lääkkeet ja apteekkitalous -hanke (STM076:00/2024)
CP-582583