27.10.2022 | Sanna Lauslahti, toimitusjohtaja
Biologisten lääkkeiden sisällyttäminen hallitsemattomasti apteekkivaihtoon on iso riski potilasturvallisuudelle ja potilaiden hoidon onnistumiselle
Esitys perustuu monin osin virheellisiin oletuksiin eikä siksi ole tällaisenaan toteuttamiskelpoinen.
Biologisten lääkkeiden sisällyttäminen apteekkivaihtoon ja viitehintajärjestelmään esityksen mukaisesti on merkittävä potilaiden lääkehoidon turvallisuuteen ja onnistumiseen liittyvä muutos. Siksi se tulee valmistella huolellisesti, asiantuntijanäkemykset huomioiden ja vaikutukset huolellisesti arvioiden.
Nykyinen esitys perustuu monilta osin virheellisiin oletuksiin ja vaatii lukuisia korjauksia. Niitä ei voida tehdä muutaman viikon aikana, vaan esitys on palautettava takaisin jatkovalmisteluun, jotta potilasturvallisuudesta ja potilaan hoidon onnistumisesta voidaan varmistua.
Esityksessä ehdotettu kolmen kuukauden vaihtoväli on merkittävä potilasturvallisuusriski
On kohtuutonta sekä potilaan että hoitovastuussa olevien asiantuntijoiden näkökulmasta, jos vakavaa sairautta sairastava potilas on pakotettu taloudellisista syistä vaihtamaan lääkkeensä ja opettelemaan lääkkeen pistäminen uudella annostelulaitteella joka kolmas kuukausi.
On tunnistettava, että potilaat tarvitsevat apteekkivaihdon yhteydessä tuekseen sekä pistos- että laiteopastusta. Toisin kuin julkisessa keskustelussa on esitetty, apteekin henkilöstö ei pysty antamaan potilaiden tarvitsemaa pistosopastusta. Jopa laadukkaan laiteopastuksen antaminen kaikissa maamme apteekeissa tulee olemaan merkittävä haaste.
Puutteellinen opastus olisi omiaan johtamaan ongelmiin lääkkeiden käytössä ja toisi riskejä lääkehoidon onnistumiselle. Sekaannusten ja annosteluvirheiden riski muodostuu tiheiden vaihtojen myötä kohtuuttoman suureksi.
Muutos koskettaa isoa määrää potilaita ja kuormittaisi näin myös terveydenhuoltoa
Esitetty muutos koskettaa isoa määrää potilaita ja tulee aiheuttamaan toteutuessaan heissä epätietoisuutta. Tämä tulisi vääjäämättä kuormittamaan hoitajia ja lääkäreitä, mikä on kestämätöntä työvoimapulasta kärsivälle terveydenhuollolle. Myös vastuukysymykset potilaiden ohjauksessa ja hoidon epäonnistuessa puutteellisen opastuksen vuoksi ovat epäselviä.
Pahimmillaan tästä voi seurata se, että potilaiden hoidon aloitus tai jatko viivästyisi merkittävästi. Tämä on yksittäisen potilaan kannalta kestämätöntä, mutta myös yhteiskunnalle pitkällä aikajänteelle kaikkea muuta kuin säästöä. Hoitamaton sairaus on aina kallein.
Mielestämme biologisten lääkkeiden apteekkivaihto tulisi ottaa vaiheittain ja hallitusti käyttöön vasta, kun potilasturvallisuus ja potilaan sujuva hoitopolku voidaan varmistaa kaikkialla Suomessa. Lääketurvallisuusviranomaisen eli Fimean aiemmin määrittelemät kriteerit turvallisille biologisten lääkkeiden vaihdoille tulee huomioida.
Vastaavan laajuisesta muutoksesta ei ole myöskään lainkaan kansainvälistä kokemusta, ja siksi apteekkivaihto tulee ottaa käyttöön vasta, jos siihen on todellista tarvetta. Suomalaisen potilaan tulee voida olla varma siitä, että vaihdot pystytään toteuttamaan turvallisesti.
Hoitajamitoituksen rahoittamiseksi tavoitellut säästöt voidaan saavuttaa aiemmin suunnitteluilla toimenpiteillä, joilla vahvistetaan lääkäreiden velvollisuutta määrätä potilaille edullisin valmiste ja lisätään tähän liittyvää seurantaa ja valvontaa.
Tämä olisi potilaslähtöisin säästötoimi, ja ensisijainen keino potilasturvallisuuden ja potilaiden hoitomyöntyvyyden varmistamiseksi. Apteekkivaihtoa tulisi harkita vasta, kun näiden vuoden 2023 alussa voimaan tuleviksi tarkoitettujen muutosten vaikutuksia on seurattu ja arvioitu tarkoin.
Lääkkeistä ei pidä säästää turbulenssissa maailmantilanteessa
Lisäksi on huomioitava, että apteekkivaihtoa koskeva esitys pohjautuu virheelliseen oletukseen siitä, että biologisten valmisteiden markkina toimisi samoin kuin kemiallisten lääkkeiden markkina. Muutos olisi nähdäksemme omiaan lisäämään biologisten lääkkeiden saatavuusvaikeuksia, kun valmisteiden kysynnän ennakoitavuus heikentyisi merkittävästi. Samalla yritysten taloudelliset riskit erityisesti velvoitevarastoitavien valmisteiden osalta kasvaisivat.
Nykyisessä tilanteessa, jossa lääkkeiden saatavuuden varmistaminen on jo valmiiksi haastavaa, mutta samalla maamme huoltovarmuuden turvaamiseksi ensisijaisen tärkeää, pidämme säästöjen kohdentamista lääkealaan ylipäätään lyhytnäköisenä toimenpiteenä. Elämää ylläpitävien hyödykkeiden pitäisi olla juuri nyt etusijalla, eikä säästökohteena.