Lääkkeiden vuosiomavastuun osittamista on edistettävä pikaisesti

13.09.2023 | Suvi Mäklin, erityisasiantuntija

Lääkkeiden vuosiomavastuun osittamista on edistettävä pikaisesti

Suomalaisten potilaiden maksama osuus avohoidon lääkekustannuksista on monelle este hyvälle lääkehoidolle. Hallitusohjelmaan kirjattu lääkekorvausten vuosiomavastuun jakaminen osiin on selkeä keino potilaiden maksuosuuden kohtuullistamiseksi.

Vuosiomavastuun jakaminen osiin edistäisi osaltaan lääkehoitojen asianmukaista ja oikea-aikaista käyttöä ja hoitoon sitoutumista sekä helpottaisi potilaiden taloudellista asemaa erityisesti alkuvuodesta.

Kaikki toimet potilaiden maksuosuuden kohtuullistamiseksi ovat tärkeitä, sillä korkeat omavastuuosuudet muodostuvat jo nyt monelle lääkkeen käyttäjälle kohtuuttoman suureksi summaksi.

Myös lääkkeiden arvonlisäveron ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotuksia tulee harkita erittäin tarkkaan, koska ne yhdessä yleisen hintatason nousun kanssa nostavat kohtuuttomasti sairastamisen kustannuksia.
 

Potilaiden maksamaa vuosiomavastuuta ei tule nostaa


Orpon hallitus valmistelee parhaillaan esitystä potilaiden maksaman vuosittaisen omavastuun eli niin sanotun lääkekaton nostamiseksi ensi vuonna 619,39 euroon eli lähes 30 eurolla. Potilaiden maksama vuosiomavastuu on vuosina 2022 ja 2023 ollut 592,16 euroa.

Mikäli reseptilääkkeiden kustannukset ylittävät tämän, korvaa Kela loppuvuoden lääkkeet pientä ostokertaista maksua lukuun ottamatta.

Esityksen tavoitteena on välttää vuosiomavastuun määrän merkittävä nousu sen väliaikaisen jäädytyksen jälkeen. Vuonna 2022 päätettiin, että omavastuuosuuteen ei tehdä niin sanottua indeksikorotusta, vaan se pidetään ennallaan.

Lääkkeiden käyttäjät maksavat Suomessa eurooppalaisittain verrattuna lääkkeistään korkeaa omavastuuta. Tämä voi monelle olla este hoitoon sitoutumiselle ja hyvälle lääkehoidolle.

Lääkekustannusten vuosiomavastuun nostaminen vaikuttaa erityisesti niihin, jotka ovat jo valmiiksi heikommassa taloudellisessa asemassa. Hoidon aloituksen viivästyminen tai tauot lääkehoidossa voivat johtaa vakavampiin terveysongelmiin ja heikentää ihmisten elämänlaatua sekä työ- ja toimintakykyä.